Peruskoulujen ja oppilaiden määrä on jatkanut vuosikaudet tasaista laskuaan Suomessa. Päätepistettä ei näy.
Peruskouluja oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa toiminnassa 2130, kun peruskouluja oli vuonna 2000 hiukan yli 4000. Oppilaita on nyt noin 538 000, mikä on 45 000 vähemmän kuin vuosituhannen alussa.
Opetushallituksen viime vuonna julkistaman laskelman mukaan peruskoulujen määrä vähenee vuoteen 2040 mennessä eri skenaarioilla 1265–1800 oppilaitokseen.
Kolmasosa peruskouluista on 100–299 oppilaan opinahjoja. Laskennallinen keskivertokoulu koostuu nyt 257 oppilaasta.
Koulujen keskikoko on kasvanut vuosien varrella, kun kyläkoulujen ovia on laitettu säppiin. Suomessa on jo noin 60 kuntaa, joissa on vain yksi koulu.
Eniten ovat vähentyneet vuosiluokkien 1–6 koulut.
Yhtenäiskoulujen määrä on puolestaan noussut koulumuutosten myötä. Kymmenen vuotta sitten vuosiluokkien 1–9 yhtenäiskouluja oli 347, kun niitä viime vuonna oli jo 471.
Peruskouluja ja peruskouluasteen erityiskouluja lakkautettiin tai yhdistettiin toiseen oppilaitokseen viime vuonna 64.
Koulujen lakkauttamisia perustellaan lasten ikäluokkien pienenemisellä ja säästötarpeilla.
Kunnissa ongelmana on kasvavien menojen rahoittaminen eläkeikäisten määrän noustessa.
Sote-uudistus on toteutuessaan leikkaamassa kuntien veroprosentista 13,26 prosenttiyksikköä, jolla pitäisi hoitaa jäljelle jääviä tehtäviä kuten opetustointa ja suoriutua velkataakasta.
Koulun lopettaminen on päättäjille hyvin vaikeaa. Asukkaat vastustavat lakkautushanketta ymmärrettävästi hyvin voimakkaasti, sydän vereslihalla.
Koululaisten vanhemmat kantavat syvää huolta turvalliseksi koetun lähikoulun menettämisestä ja pidentyvistä koulumatkoista.
Esitetyistä faktoista tai laskelmista ei löydy kaikkien osapuolten hyväksymää totuutta. Eikä siitä, saako kouluverkkoa ratkaista eurojen tai oppilasennusteen perusteella.
Kunnan taloudenpidossa euro on kuitenkin se ainoa mittari ja konsultti.
Jokainen kouluverkkopäätös vaatii silti oman, huolellisen harkintansa. Osallisia on kuunneltava.