Jokainen ikäihminen ansaitsee yksilöllisen, riittävän ja turvallisen kotihoidon.
Kuntavaalien lähestyessä kuulemme ehdokkailta ja puolueiden vaaliohjelmista kauniita sanoja ikääntyneistä. On kuitenkin paikallaan muistuttaa todellisuudesta.
Tutkimustulokset (mm. Gerec) ja viimeaikaiset uutisoinnit vanhustenhoidon tilasta (mm. Yle) kertovat karua kieltään. Poliittisilla päätöksillä ympärivuorokautisen hoidon supistaminen on vähentänyt hoitoa juuri niissä ryhmissä, joissa sitä kipeimmin tarvitaan. Perusteluna on oletus, että vanhat ihmiset haluavat asua kotona.
Yksi houkutin kotona asumisen lisäämisessä on, että sitä pidetään yhteiskunnalle edullisempana vaihtoehtona. Kotihoito ei kuitenkaan ole korvannut ympärivuorokautista hoitoa, sen peittävyys ei ole kasvanut.
Näyttää huolestuttavasti siltä, että elämän viimeisten elinvuosien kasvavan avuntarpeen tiedostaminen on jäänyt ikääntyneiden hoitoon liittyvässä poliittisessa keskustelussa liian vähälle.
Kotipalvelut jo pitkään kriisissä
Ikäihmisten kotipalvelut ovat jo pitkään olleet kriisissä. Koronaepidemian takia omaiset ja läheiset ovat joutuneet rajoittamaan käyntejään ikääntyneiden kotona, mikä lisää palvelutarvetta entisestään.
Kotihoidon pitää pystyä seuraamaan asiakkaidensa palvelutarpeiden muutoksia tavallistakin tarkemmin, kun omaiset eivät pysty seuraamaan läheisensä vointia tiiviisti. Myös yksinäisyys ja turvattomuuden tunne kotona ovat kasvaneet.
Kannamme suurta huolta kotihoidon saatavuudesta! Kotihoitoon tarvitaan nopeasti lisää voimavaroja. Ikäihmisten hoito ei saa jäädä pelkästään omaisten harteille. Sairaan ihmisen on päästävä nopeasti tarvettaan vastaavien asumispalveluiden hoivaan.
On löydyttävä nopeasti uusia ratkaisuja
Edellytämme, että erityisesti kotihoidon palveluiden ja henkilöstön riittävyyden takaamiseen on löydettävä nopeasti uusia ratkaisuja. Lähivuosina on koulutettava lisää kymmeniä tuhansia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, sillä yhä useammat eläköityvät alalta.
Hoitajamitoitus ja väestörakenteen muutos lisäävät voimavarojen tarvetta. Työ kotihoidossa on saatava nykyistä vetovoimaisemmaksi, jotta nuoret tekijät tulisivat alalle pysyäkseen.
Julkisen puolen on huolehdittava yksilöllisten kotiin annettavien palveluiden takaamisesta. Avuksi tarvitaan enenevissä määrin myös yksityisiä yrityksiä. Siten kotona asuvilla ikäihmisillä olisi nykyistä enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuus turvata hoitosuhteen jatkuvuus. Kuntien on tiedotettava tehokkaasti eri vaihtoehdoista sekä otettava huomioon ikääntyneiden ja heidän omaistensa toiveet.
Ossi Lapisto
Saara Kiuru
Hämeen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta