Hämeenlinna suhtautuu pendelöiviin julkisen liikenteen käyttäjiin järjenvastaisesti. Kaupunki sijaitsee ihanteellisesti bussi- ja junayhteyksien (Turku–Lahti ja Helsinki–Tampere) risteyskohdassa, mutta rahastaa molempien liityntäpysäköinnistä raskaimman kautta.
Viimeinen pisara on päättäjien rautatieasemalle rakennuttama pysäköintikolossi ”Pööli”. Sen rahoittamiseksi on aseman ympäristön sadat vapaat pysäköintipaikat tikutettu pendelöiville mahdottomiksi radan molemmilta puolilta, pikkumaisen tarkasti.
Isot parkkikentät makaavat tyhjinä
Isot parkkikentät rautatie- ja linja-autoasemalla makaavat tyhjinä. Joustamattomuutta osoittaa, että edes pandemian ajaksi vähentynyttä pysäköintiä ei ole voitu antaa maksuttomille paikoille. Myös Linnanpuiston pitkä Kustaa III:n katu on typötyhjänä kolmen tunnin pysäköintirajoituksen vuoksi. Mikä tai kuka tässä kaikessa on takana?
Muistomerkkejä pöllöistä päättäjistä
Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee muistomerkkejä pöllöistä päättäjistä. Pöölin kustannuksista on turha enää keskustella. Mennyt mikä mennyt.
Itävallassakin jätettiin Zwentendorfin ydinvoimala jälkipolvien ihmeteltäväksi. Pööli nimettäköön päättäjien mukaan Sarilaksi.
Mikä puolue ottaa asiakseen kaupungin pysäköinnin kokonaisstrategian uudistamisen? Allekirjoittanut ilmoittautuu kokemusta omaavana mukaan talkoisiin.
Jukka O. Mattila
puheenjohtaja
Suomen Laatuyhdistys ry:n
Osaamisen kehittämisfoorumi OKF
Hattula
Lue myös: Hämeenlinnan kiivas pysäköintikeskustelu jatkuu (mielipide, 19.3.2021)