Kyllä on tosi murheellista, kun metsästäjien ja maanomistajien edustajat marssivat ulos Evon tiedekansallispuistoa valmistelevasta työryhmästä. Asiantuntijoita olisi tarvittu perehdyttämään työryhmän puheenjohtaja Atte Korhola hirvenmetsästyksen koeteltuihin käytäntöihin.
Hänen mukaansa hirvenajo puistossa olisi sallittua, kunhan otus kaadetaan sen ulkopuolella. (HäSa 17.6.). Vasta 61 syksyn jahtikokemuksella tiedän, että tämä juoni ei pelitä.
Sitä, mihin suuntaan metsästettävä hirvi lähtee, eivät päätä professori Korholan työryhmä, etevinkään metsästyksenjohtaja, kokeneinkaan ajoketju eikä edes hyvä hirvikoira. Pakosuunnan valitsee hirvi ja vain se. Valpas eläin ei läheskään aina suostu kirmaamaan puiston ulkopuolelle tapettavaksi, vaan lymyää sen sisäosiin.
Hyödyt itselle, haitat muille
Miten puiston tieteellinen arvo ja merkitys rapautuvat, jos sinne kaadetaan muutama hirvi? Tässä maistuu vähän sama maku kuin keskustelussa koko maailman himoitsemista sähköautojen akkumineraaleista. Ne ovat toki tärkeitä, mutta se ei käy, että kaivokset olisivat Suomessa, vaan mieluimmin jossakin muualla, vaikkapa Kongossa. Poimitaan hyödyt itselle, mutta ulkoistetaan haitat.
Olen professori Korholan kanssa jyrkästi samaa mieltä, että metsästys pitää ehdottomasti rajoittaa vain tiettyihin aikoihin vuodessa. Eihän sellaisesta mitään tule, että jahtitorvet törähtelevät läpi vuoden.
Metsästysajaksi vaikkapa 9.10.–15.1.
Jotta asiassa päästään eteenpäin, ehdotan rakentavasti, että Evolla metsästetään hirviä vaikkapa 9.10.–15.1. välisenä aikana. Näin suurin osa vuodesta pyhitetään osallistavan tieteen, suojelun ja opetuksen harjoittamiselle.
Edellisen Evo-kirjoitukseni (HäSa 3.6.) palautteissa päälleni langetettiin synkkä epäilys, että olisin huolissani “herrajahdeista”; ministereiden, yritysjohtajien, korkeiden virkamiesten, diplomaattien ja kenraalien ylisukupolvisesta nautinnasta. En ole niistä ollenkaan huolissani.
Hämäläiset huonompia kuin lappilaiset?
Heidän metsästysmahdollisuutensa eivät ole Evosta kiinni, sillä kyseiselle joukolle jahtikutsuja satelee joka syksy niin taajaan eri puolilta maata, että metsästykseen pitää uhrata jopa kallista työ- ja virka-aikaa.
Kannan huolta tavallisten paikkakuntalaisten mahdollisuuksista osallistua arvokkaan, uusiutuvan luonnonvaran pyytämiseen. Pohjoisen kansallispuistoissa paikalliset saavat metsästää. Mikseivät lammilaisetkin, jo kansalaisten yhdenvertaisuuden nimissä?
Vai ovatko hämäläiset jollakin tavalla huonompia ihmisiä kuin lappilaiset?
Jukka Viitaniemi
Kalvola