Jäätävä polte on vallinnut “vain diplomaattitasolla”. Suuri ja mahtava Nato tarvitsee pienen Suomen valtionpäämiestä, jotta tämä käyttäisi puhevälejään presidentti Vladimir Putiniin.
Suomen asema liittoutumattomana maana ja Naton kumppanina on vakiintunut, eikä Naton norjalaisen pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja Pohjois-Atlantin neuvoston muutoin merkittävä Suomen-vierailu tuo tilanteeseen mullistavaa muutosta.
Jotakin voisi kuitenkin diplomatian pinnan alla liikahtaa.
Olennaista ei ole yksin se, mitä vierailun aikana sanotaan julki, vaan mitä suurimmassa määrin myös se, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaa ensi perjantaina Moskovassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Presidentin kanslia kertoi asiasta maanantaina välittömästi Stoltenbergin ja Niinistön tiedotustilaisuuden jälkeen.
Kuvio on selvä, eikä siinä ole sijaa sattumille. Nato-vierailua ennen on ollut harvinaisen hyvin tiedossa, että Naton ja Venäjän suhteet ovat erittäin huonot. Jens Stoltenberg on kuvannut niitä heikoimmiksi sitten kylmän sodan.
Toistaiseksi jäätävä polte on vallinnut “vain diplomaattitasolla”. Venäjä on muun muassa lakkauttanut Brysselin Nato-edustustonsa, mikä oli vastaus venäläisten diplomaattien karkotuksiin. Edes jonkinlainen keskusteluyhteys on saatava palautettua mahdollisimman nopeasti.
Suuri ja mahtava Nato tarvitsee pienen Suomen valtionpäämiestä, jotta tämä käyttäisi edelleen erinomaisia puhevälejään presidentti Vladimir Putiniin. Jens Stoltenberg sanoi maanantaina asian jopa harvinaisen suoraan.
Nato on valmistautumassa ensi kesän Madridin huippukokoukseensa, jota ennen se päivittää strategisen konseptinsa. Kädenväännöllä Venäjän kanssa ei ole enää yhtä paljon sijaa kuin aikaisemmin. Suhteet olisi saatava pikapikaa kuntoon.
Kiinan merkitys ja myös sotilaallinen voima ovat kaiken aikaa nousemassa taloudellisen mahdin rinnalla, mikä vaatii Natolta jatkuvasti enemmän huomiota.
Jens Stoltenbergin mukaan Suomen Nato-kumppanuudesta tulee entistä tärkeämpi uudessa konseptissa. Naton ovet pysyvät auki, mutta päätös on Suomen. Nato tarvitsee ainakin toisinaan Suomea, mutta onko tarve lopultakin kiistattoman molemminpuolista ja jatkuvaa?