Kannan kasvulle pitää asettaa rajat ja susivahingot on otettava vakavasti. Luontoa arvostava suomalaisten enemmistö suhtautunee sudenmetsästykseen maltillisen pidättyväisesti.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) jätti viime viikolla lausunnoille esityksen suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta ensi vuoden tammi-helmikuussa.
Leppä hehkutti Maaseudun Tulevaisuudelle (1.11.), että “Suomen susikanta ei ole 100 vuoteen ole ollut näin vahva, eikä se tästä vaarannu”. Alkuvaiheessa kaatokiintiöksi on kaavailun mukaan tulossa 20 sutta.
Pohjalla on viime kesäkuussa saatu hyvä luonnonsuojelu-uutinen: Suomen susikanta on kasvanut. Asialla on kuitenkin harvinaisen monta puolta.
Erittäin uhanalainen susi on jolkotellut itselleen tassuntilaa myös Suomen länsiosista, joiden metsissä riittää ruoaksi etenkin hirvieläimiä.
Suomen Metsästäjäliitto vaati Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion julkistamisen jälkeen, että suden kannanhoidollinen metsästys on aloitettava.
Syyspimeillä susikeskustelu on kiihtymässä. Onko kanta jo sellainen, että sen kasvua on rajoitettava?
Ministeri Leppä siirsi pinnan alla kuplineen kiistan Sanna Marinin (sd.) hallituksen sisäiseksi skismaksi. Sellaisena se myös hiertää hallitustaipaleen hamaan loppuun saakka.
Keskustelu sai kierroksia viikonloppuna, kun ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) hämmästeli Ylen haastattelussa (7.11.), että sudenmetsästys ollaan sallimassa, vaikka Luken selvitystyö susikannan riittävästä koosta on parhaillaan kesken. “Suotuisan suojelutason viitearvo” on tulossa ensi vuoden aikana.
Molemmin puolin vedotaan siihen, että ratkaisujen pitää perustua tutkittuun tietoon. Tietoa tulee kuitenkin koko ajan lisää, susikannat vaihtelevat luontaisestikin, ja ratkaisevinta on, miten tietoa oikea-aikaisesti tulkitaan.
Suuri suomalaisten luontoa arvostava enemmistö suhtautunee sudenmetsästykseen maltillisen pidättyväisesti.
Suden herättämiä tuntoja ei pidä kiistää. Niilläkin on vaikutusta ratkaisuihin.
Tuskin kukaan haluaa hävittää susia Suomen metsistä, mutta kannan kasvulle pitää asettaa rajat ja susivahingot on otettava vakavasti.
Iso vastuu siirtyy myös metsästäjille, jotta aito kannanhoidollinen tarkoitus toteutuu.