Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide: Ikääntyvien palvelut tarvitsevat eheyttä – Muutos pala kerrallaan ei tue hyvää ikääntymistä tai henkilöstön hyvinvointia

Uskallan väittää, että Suomella on edellytyksiä selvitä ikääntyvien palveluiden järjestämisestä hyvin. Tämä on pohjimmiltaan arvovalinta, johon tarvitaan myös realistista resursointia sekä palvelujen suunnittelua ja arviointia kokonaisuutena.

Muutos, jota tehdään ikäihmisten palveluiden suunnittelussa pala kerrallaan, ei välttämättä tue hyvää ikääntymistä tai henkilöstön hyvinvointia. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka viime vuosien laitospaikkojen raju vähentäminen, joka on aiheuttanut painetta kotiin annettavaan hoivaan ja hoitoon, johon olisi pitänyt panostaa samanaikaisesti.

Tähän kun vielä lisää huutavan pulan alan ammattilaisista sekä sinänsä hyvän asian eli vaateen hoitajamitoituksesta, yhtälö on vähintäänkin vaikea ratkaistavaksi.

Kokonaisuuden tarkastelusta on irrallaan myös monia asioita, jotka olisivat vaatineet toimenpiteitä jo ajat sitten. Muun muassa se, miten tuetaan suuren ammattieettisen paineen alle joutunutta työntekijää?

“Tiukat kriteerit tukahduttavat”

Jossain kohtaa siis unohtuu ihminen ja koko kokonaisuus. Vaikka ajatus kotona asumisesta mahdollisimman pitkään on toivottua, oma koti ei saisi vangita eikä olla paikka, jossa ei koe oloaan turvalliseksi.

Tukea tulisi saada niin, että elämä pysyisi mahdollisimman omannäköisenä toimintakyvyn muutoksesta huolimatta. Tiukat kriteerit hoivaan pääsyyn tukahduttavat osaltaan ajattelua, jossa ihminen nähdään yksilönä.

Tilanne ja tarpeet saattavat muuttua hyvinkin pian. Palveluista toiseen siirtyminen tulisikin olla mahdollisimman sujuvaa ja nopeaa. Jonottamiseen ei ole ehkä aikaa eikä voimia.

Ikääntyminen tulisi huomioida kaikkialla luonnollisena ja arvokkaana osana elämää.

Palveluihin tulisi kohdistaa yhä monialaisemmin hyvää ikääntymistä tukevaa ajattelua ja toimintaa. Myös gerontologista osaamista voisi lisätä enenevästi sairaaloiden ja terveyskeskusten päivystyksiin sekä vastaanotoille.

Olisi myös korkea aika päästää irti vanhoista olettamuksista ja asenteista, jota ikääntymiseen liittyy. Vaikka jo keski-iässä on hyvä alkaa pohtimaan omaan ikääntymiseen liittyviä asioita, tulee muistaa, että usein ulkopuolista tukea tarvitaan vasta elämän viimeisinä vuosina.

Eläkeiän jälkeen moni elää vielä pitkään varsin aktiivista aikaa. Miten mahtaisi Suomen pyörät pyöriäkään ilman heitä?

Tiia Nurminen

sairaanhoitaja, geronomi (YAMK)

Hauho