Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kiertotalous voi olla tapa saada rahat riittämään – Hyvät kirpputorit ovat jo aidosti maakunnan vetovoimatekijä

Kirpputorit olivat ennen varma laman merkki, kun tyhjentyneisiin liiketiloihin ilmaantui realisointikeskuksia ja käytetyn tavaran kauppaa. Eivät ole enää, vaikka yleinen taloudellinen tilanne edelleen vaikuttaa erilaisen kulutustavaran, myös käytetyn, kysyntään ja tarjontaan.

On opittu uusi pahaenteinen käsite: sotahinnat. Inflaatio, nouseet elinkustannukset ja etenkin ruuan sekä energian hinta ovat kansalaisten huolenaiheita. Samaan aikaan kirpputorikauppa on vilkasta. Olisiko asioilla keskenään yhteys?

Kuluneena viikonloppuna Tammelassa kaksipäiväisessä kirppiskierroksessa oli mukana useita kymmeniä myyntipaikkoja. Samalla tuli ilmi myös sikäläinen kyläkunnittainen yhteisöllisyyden voima. Hämeenlinnassa kirpputoritapahtuma oli Myllymäen kaupunginosassa, ja on vastaavia nähty muuallakin.

Itselle tarpeettomasta on sekä trendikästä että viisasta luopua. Toisen romu on aidosti toisen aarre, mikä koskee erityisesti keräilytavaroita, mutta myös käyttötavaroita. Hyvin monissa varastoissa on arvokastakin omaisuutta lojumassa tarpeettomana.

Erityisen hyvin on tiedetty kierrätyksen arvo lapsiperheissä, joissa vaatteet ja harrastusvälineet jäävät hyväkuntoisina pieniksi jälkikasvun varttuessa. Kirpputorit ovat olleet kiertotalouden edelläkävijöitä, jotka ovat pidentäneet tehokkaasti tuotteiden elinkaarta jo paljon ennen koko käsitteen “keksimistä”.

Kirpputorilöytö ei ole edes välttämättä pois muista ostoksista, eli uuden tavaran kauppiailta. Kun kirpparilta on saatu tarpeellista halvallla, riittää rahaa muihinkin ostoksiin – ja myös kipeästi kallistuneisiin ruokaan, polttoaineeseen ja sähkölaskuun.

Luonnollisesti huomattava osa käytetyn tavaran kaupasta käy verkossa. Internet on oma iso kirpputorinsa, ja myös uusia liiketoiminnan muotoja syntyy sen uumeniin jatkuvasti.

Varsinaisilla “elävillä” kirpputoreilla on aina myös sosiaalinen merkityksensä: asiakkaalla on hyvä olla halu kierrellä ja tutkia tarjontaa. Sosiaalista leimautumistakaan ei tarvitse varoa; kirppareilla käy väkeä herroista narreihin.

Hämeenlinnaa on kutsuttu jopa kirpputorien pääkaupungiksi, eikä ollenkaan perusteetta. Omat vilkkaat kirpputorinsa ovat myös Forssassa ja Riihimäellä.

Pääkaupunkiseudulta tulee maakuntaan merkittävästi kirpputoriasiakkaita: hyvät kirpputorit ovat jo aidosti maakunnan vetovoimatekijä. Eipä siitä taida tosin olla kehitysstrategioissa mainintaa.