Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Suomi Natoon tulikuumina aikoina – Ei ole muuta mahdollisuutta kuin vastata pelotteeseen pelotteella

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on erittäin kriittisessä vaiheessa, eikä sen seuraavia käänteitä ja syvällisiä seurauksia tiedä kukaan. Suomessakin keskitytään paljolti taloudellisiin vaikutuksiin. Kauaskantoisimmat seuraukset koskevat kuitenkin kansainvälistä turvallisuutta ja jopa suursodan uhkaa.

Antti Kaikkonen Suomesta osallistuu historiallisella tavalla Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton puolustusministerikokoukseen Brysselissä. Suomella ja Natolla on jo pitkä kumppanuushistoria, johon on sisältynyt jopa jo tavanomaisena käytäntönä pidetty osanotto ministerikokouksiin.

Naton tarkkailijajäsenen oikeudet ovat laajemmat kuin kumppanimaan. Suomelta on rajattu pois osanotto vain ydinaseiden käyttöä koskeviin kokoontumisiin ja varsinaiseen päätöksentekoon. Onneksi senkin aika on jo ovella. Täsmälleen samassa asemassa on Ruotsi, eli Nato-askelten tahti on yhteinen.

Nato-jäsenyys tuo täysimääräiset oikeudet kuten myös velvollisuudet. Silloin itsenäisen Suomen puolustus on niin lujalla pohjalla kuin se voi olla, edelleen pääasiassa omissa käsissä, mutta voimavaroiltaan ylivertaisen puolustusliiton takaamana.

Suomi on liittymässä Natoon tulikuumana ajankohtana. Kukaan ei osaa arvata, miten maailma makaa vuoden päästä tai tulevana keväänä.

Natolle ei jää muuta mahdollisuutta kuin vastata pelotteeseen pelotteella. Jos Putinin Venäjä jotakin kunnioittaa, niin voimaa. Vielä ei ole menty kylmän sodan aikaiseen ydinaseilla uhkaamiseen. Kauhun tasapainoon kuului, että ydinaseita ja niiden tuhovaikutuksia vertailtiin herkeämättä. Tasapainoajattelun aika on ohi, mutta ydinaseet ovat edelleen pahimpana peikkona takaraivossa.

Naton puolustusministereiltä odotetaan vakavaa viestiä Venäjän suuntaan. Kokonaan eri asia jälleen kerran on, miten sitä Kremlin kellokkaat vääristellen tulkitsevat.

Ukrainalaisten siviilikohteiden murhapommitukset eivät jätä muuta mahdollisuutta kuin vahvistaa Ukrainan ilmapuolustusta. Sen kehittämiseen kohdistuvat pikaisimmat paineet.

Sodan osapuoleksi Nato ei ole lähdössä. Mitään sen suuntaista viestiä ei Brysselistä kuulla, pikemminkin päinvastoin. Nato joutuu edelleenkin jatkamaan pääasiassa vain poliittisiksi luonnehdittavia kannanottojaan. Pääsihteeri Jens Stoltenbergin ilmaisu, jonka mukaan "Nato seisoo Ukrainan tukena" ei tarkoita sitä mitä ukrainalaiset haluaisivat ja toivovat. Pelkällä henkisellä tuelle ei ajeta vihollista maasta.