Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Itärajan aita on tarpeen, aidanseipäistä turha vääntää

Rajavalvonnan paras asiantuntemus on Suomessa Rajavartiolaitoksella. Rajamiehet- ja naiset tuntevat rajan todellisuuden ja mahdollisten lisätyövälineiden tarpeen.

Tehtävänsä täyttämiseksi Rajavartiolaitos on ilmaissut, että aidan rakentaminen itärajan kriittisimpiin kohtiin on tarpeellista. Lisäksi se on kiireellistä.

Poikkeuksellisina aikoina tarvitaan poikkeuksellisia toimia. On erinomaista, että eduskuntapuolueista löytyi yksimielisyys asian taakse.

Turvallisuudella ei ole hintaa. On arvioitu, että aidan rakentaminen kestäisi 3–4 vuotta ja kustannus olisi karkeasti satoja miljoonia euroja. Pelkästään aita ei maksa, mutta tarvitaan myös tehokasta valvontatekniikkaa.

Aita ei estä rajan ylittämistä. Se tekee siitä kuitenkin helpommin hallittavaa.

Muualla maailmassa rakennettuja raja-aitoja on arvosteltu, koska niillä ei puututa muuttoliikkeiden syihin, vaan luodaan vain enemmän turvattomuutta, rikollisuutta ja vaaratilanteita. Itärajan tapauksessa on murehdittu aidan vaikuttavan turmiollisesti rajan yli tapahtuvaan perinteiseen vuorovaikutukseen.

Tuo kaikki on puhetta, ei aidasta, vaan aidanseipäistä. Tässä tapauksessa mahdollisen "muuttoliikkeen" todellinen syy istuu jakkarallaan Kremlin korkeimmassa salissa. Vuorovaikutus jatkuu, kun siihen on edellytyksiä. Suomen itäraja on aivan oma tapauksensa.

Suomalainen intressi ei ole sulkea mitään rajaa tai estää rajaliikennettä. Vihamielisyyden osoitukset ovat tulleet toiselta puolelta.

Olisi ihannetilanne, jos aitaa ei tarvittaisi. Ihanteilla kuten ihmisten vapaalla liikkuvuudella on pyyhitty jo aikoja sitten pöytää.

Hybridivaikuttamisessa perustavaa laatua oleviin keinoihin kuuluu kansanjoukkojen liikuttelu ja sekaannuksen aikaansaaminen kohdemaassa. Uhkakuva ei ole suomalaisittainkaan mikään uusi.

Valko-Venäjä yritti vain vuosi sitten työntää siirtolaisjoukkoja Puolaan ja Liettuaan.

Euroopan joutuessa pakolaiskriisin kouriin äimisteltiin itärajan yli pohjoisessa autonrämillä ja polkupyörillä Suomeen pyrkineitä. Se oli ihan sitä samaa: Venäjän masinoimaa häirintää.

Luonnonolosuhteita ei voi muuttaa. Huomattava osa 1 300 kilometrin itärajasta kulkee tiettömillä korpimailla, joita hyväksikäyttäen luvattomat rajanylitykset ovat edelleen mahdollisia, mutta lähinnä vain yksittäistapauksina. Pelkkä aita ei jatkossakaan riitä, vaan tarvitaan myös vanhanaikaista valppautta ja tilanteenlukua, silmiä, korvia ja kivääriä.