Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 30.10.2022 Luonnon ennallistamiselle ei voi pyllistää ja se keskustankin pitäisi tajuta

Suomen hallitus nitisee liitoksissaan keskustellessaan EU:n ennallistamisasetuksesta. Puheenaihe on erityisen kiusallinen hallituksessa istuvalle keskustalle.

Euroopan uniossa suunnitellaan metsien, vesistöjen ja soiden ennallistamista, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi ja lajikato saataisiin pysähtymään.

Euroopan komission arvion mukaan ennallistamisen kustannukset olisivat Suomelle 931 000 miljoonaa euroa vuosittain. Viidesosa aiheutuisi metsien ennallistamisesta, puolet kustanuksista menisi sisävesien puhdistamiseen. Turvemaiden palauttaminen luonnontilaan veisi kuudenneksen.

Suomessa keskustelua on kiihdyttänyt juuri hintalappu, joka olisi pienelle Suomelle EU-maiden kolmanneksi suurin, vajaan miljardin. Se johtuu muun muassa siitä, että Suomen pinta-alasta niin suuri ala on rehevöityneitä sisävesistöjä.

Pitäisikin kuunnella asiantuntijoita ja muodostaa mielipide niiden kautta eikä lähteä poliittiseen eipäs­juupas-leikkiin.

Keskustelussa tosin on unohtunut se, miten hintalappu ennallistamiselle lasketaan. Suomessa tehdään jo nyt hyvin paljon esimerkiksi vesistöjen suojelutyötä talkootyönä. Hyvänä esimerkkinä paikallinen Vanajavesi-keskus. Kukaan ei osaakaan vielä oikeasti sanoa, mitä EU-asetuksen mukainen ennallistaminen kustantaisi Suomelle.

Toinen keskustelussa vähemmälle huomiolle jäänyt asia ovat kaupungit. Ennallistaminen asettaa vaatimuksia myös kaupungeille ja rajoittaisi kaupunkien kasvua ja rakentamista, kun kuntien pitäisi lisätä nettomääräisesti viheralueita ja latvuspeitteitään.

Asetus ei istu suomalaisiin kaupunkeihin: meillä ovat jo ennestään kuntien koot laajoja ja niissä on jo valmiiksi paljon viheralueita ja metsiä toisin kuin tiiviisti rakennetuissa eurooppalaisissa kaupungeissa.

Luonnon ennallistamiselle ei voi pyllistää, eikä luontoarvoja voi väheksyä. Pitäisikin kuunnella asiantuntijoita ja muodostaa mielipide niiden kautta eikä lähteä poliittiseen eipäsjuupas-leikkiin.

Lajikato on täyttä totta ja siitä olemme vastuussa. Esimerkiksi hömötiaista ei enää tavata kuin harvalukuisena.

Suomen pitää olla neuvotteluissa mukana eikä vain vastustaa sitä. Asetuksen sisältöön ja lankeaviin kustannuksiin pitää pystyä puuttumaan ja tuomaan esille Suomen erityislaatuisuutta laajoine kaupunki- ja metsä- sekä vesistöalueineen.

Ennallistamisasetusta käsitellään EU:n ympäristöneuvostossa joulukuussa. Toivottavasti siihen mennessä poliitikot saavat järkevän kompromissin aikaiseksi.