Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jengiväkivalta on kitkettävä alkuunsa – Ongelmaa ei pidä häivyttää ymmärtävien selitysten taakse

Noin vuoden ajan on uutisoitu katujengien väkivallan kovenemisesta pääkaupunkiseudulla (mm. Yle 14.10.2021) ja myös sivullisten vaarantumisesta.

Nuorisoryhmissä ja -jengeissä – tai väkivallassakaan – ei ole sinänsä mitään uutta, mutta eduskunnan viime torstaista kyselytuntiakin kuohuttanut ilmiö on silti monin tavoin uudenlainen ja kiistatta vakava.

"Sitähän me olemme sanoneetkin", kuuluu nyt erinäisiltä suunnilta. Aivan totta! Moni on nähnyt ja aavistellut, mutta kukaan ei ole puuttunut.

Perussuomalaisten yksioikoinen ajatus hallituksen maahanmuuttajapolitiikasta jengiytymisen ja väkivallan pääasiallisena syynä on löyhällä pohjalla. Oli myös aika ennen Marinin hallitusta.

Kun ongelma on käsillä, se on hoidettava, eikä jumiuduttava jossitteluun jo tehdyistä ratkaisuista, oli jengiläisten tausta sitten millainen tahansa. Kulttuurieroillakin on merkitystä, mutta todellisuus on mikä on: monikulttuurinen.

Tanskassa maahanmuuttopolitiikka on ollut tiukkaa, mutta silti jengirikollisuus on noussut vakavaksi ongelmaksi. Siellä on kuitenkin saatu aikaan myös tuloksia rikollisuuden torjumiseksi, kun poliisin toimivaltaa ei ole rajattu niin tiukasti kuin Suomessa. Kysymys ei olekaan vain poliisin voimavaroista, vaan myös siitä, miten niitä käytetään.

Ruotsissa on karmeinta se, että katujengien tekemiä törkeimpiäkin rikoksia jää jopa säännönmukaisesti selvittämättä. Se jos mikä ruokkii uusia rikoksia.

Ruotsin ja Tanskan tilanteesta on osattava ottaa oppia, jos ongelmaan halutaan vakavasti puuttua, eikä vain vääntää asiasta lämpimikseen peistä eduskuntavaalien lähestyessä.

Niin pääministeri Sanna Marin (sd.), perussuomalaisten Riikka Purra kuin kokoomuksen Petteri Orpokin jakavat näkemyksen, jonka mukaan katujengien väkivaltaan on puututtava. Jäljelle jää kysymys: miten?

Yhtä yksimielisiä ei olla edes Nato-jäsenyydestä. Pitäähän silloin tulla tuloksiakin, vai oliko pelkkä kiistely taas pääasia?

Jengiväkivaltaa ei pidä yhtään sysätä sosiaalityön tai koulujen vastuulle. Ehkäisevään pohjatyöhän molemmat voivat osallistua, mutta raaka väkivalta on jo perusteellisesti molempien ulottumattomissa. Perheitä, vanhempia tai otteensa jäsenistään menettäneitä yhteisöjäkään ei voi syyttää.

Akuutissa rikostilanteessa päävastuu on tekijällä ja joskus yllyttäjillä. Ongelmaa ei pidä häivyttää ymmärtävien selitysten taakse, vaan pitää hajottaa rikollisjengit ja saada päätekijät telkien taakse.