Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kulttuurivieras-kolumni Synnyinkö 20 vuotta liian myöhään? Kuusikymmenluvun henki elää ja vaikuttaa kaikessa

Meillä kaikilla on jokin suhde kuusikymmenlukuun, vaikka emme tuolloin olisi olleet olemassa kuin pienenä poltteena seksuaalisen vapautumisen villitsemien vanhempiemme teini-ikäisissä unelmissa.

Muistan miettineeni jo alakoulussa, että harmi kun olen syntynyt kaksikymmentä vuotta myöhässä. Kuusikymmenluvulla tehtiin paras musiikki, usko kehitykseen oli sokeaa ja aidsia ei ollut vielä keksitty.

Sotien jälkeiset suuret ikäluokat olivat nuoria, enemmistössä ja äänekkäitä. Vanha kaarti vastusti, mutta se oli turhaa. Nuorison massat ja aatteet olivat pysäyttämättömiä. Sotaa saattoi muistella saunan lauteilla perjantaipullon voimin, mutta nuoria se ei vähääkään kiinnostanut.

Suomalaista ja länsimaista elämänmenoa voi tarkastella aikana ennen ja jälkeen kuusikymmenluvun. Globaali populäärikulttuurin ja kuluttamisen kyllästämä moderni maailmamme syntyi tuolloin. Toki Yhdysvalloissa se oli syntynyt jo hiukan aiemmin, mutta Eurooppa ja osa muuta maailmaa seurasi perässä, eikä takaisin ole enää menemistä.

Syvällisemmällä tasolla kyse oli henkisestä murroksesta, joka korosti yksilön vapautta ja oman identiteetin ilmaisuoikeutta.

Hämeenlinnassa oltiin tuolloin nuorisomusiikin kehityksen eturintamassa. Toki Euroopan peränurkassa luonnollisesti hiukan kotikutoiseen tyyliin ja sävelkielellisesti iskelmän perinteistä ponnistaen, mutta suomalaisittain ihan siellä kärjessä.

 Kyse oli henkisestä murroksesta, joka korosti yksilön vapautta ja oman identiteetin ilmaisuoikeutta.

Myöhemmin Hämeenlinnan mafianakin tunnetusta joukosta paikallisia nuoria tuli koko kansan rakastamia taiteilijoita kuten Vexi Salmi, Irwin Goodman, Kai ”Kuju” Hyttinen tai Fredi.

Kaupunginmuseossa on juuri avattu näyttely Svengaava 60-luku, jossa käsitellään tuon käänteentekevän vuosikymmenen musiikkia, muotia ja ilmiöitä aikakauden nuorten hämeenlinnalaisten näkökulmasta. Näyttely nojautuu ohjaaja Heikki Paavilaisen tekemiin haastatteluihin ja käsikirjoitukseen.

Tuottaja ja sanoittaja Vexi Salmesta kehkeytyi myös merkittävä kuvataiteen mesenaatti ja keräilijä. Vexin synnyinkaupungilleen lahjoittaman taidekokoelman aarteita on nähtävillä Hämeenlinnan taidemuseossa niin ikään juuri avatussa muistonäyttelyssä Vexi Salmi ja ystävät.

Näyttelyn teoksista huokuu paitsi Vexin hyvä maku, myös väläyksiä ilkikurisesta kapinallisesta huumorista erään suomalaisen maakuntakeskuksen kaduilta.

Kuusikymmenluvun henki oli ainutkertainen ilmiö. Vastaavaa kulttuurimurrosta ei synny ilman uusia suuria ikäluokkia ja kolmatta maailmanpaloa. Siihen en halua uskoa.

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkeologi ja sivutoiminen kontrabasisti.