Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Varautuminen on ollut suurta viisautta – Onneksi itsenäisyyden edellytyksistä on pidetty huolta

Vielä vuosi sitten melkein kaikki oli toisin. Silti edelleenkin epävarmuuden maailmassa on pysyviä arvoja, jotka ovat vain korostuneet.

Ensimmäiseksi itsenäisyyspäivänä on kiitettävä suomalaisia, pääosin jo menneitä sukupolvia heidän "uskostaan, aherruksestaan ja uhrauksistaan", kuten tällä palstalla myös 6.12.2021 kirjoitettiin: Kiitos!

Vuosi sitten maailmanlaajuinen koronapandemia piti otteessaan suomalaista yhteiskuntaa. Nyt ei koronasta niin paljon puhuta, koska se on arkipäiväistynyt, käynyt laajasti koko väestöä läpi, kuten asiantuntijoiden arvio aikoinaan kuuluikin. Kahden koronanaikaisen itsenäisyyspäivän jatkeeksi meillä on nyt kuitenkin kolmas.

Linnan juhlat eli tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto kuuluu itsenäisyyspäivän kohokohtiin. Tilaisuuden merkitys avautuu kenties jopa uudella tavalla, kun juhlia ei pariin vuoteen ole päästy totutulla tavalla järjestämään.

Suomi on niin hyvä maa, että sitä kannattaa juhlia!

Kuluneen vuoden aikana itsenäisyys on – mikäli mahdollista – tullut aikaisempaakin arvokkaammaksi suomalaisille. Se ei ole sellainen itsestäänselvyys, joka pelkästään pysyy ja paranee ilman, että sen edellytyksistä pidetään huolta. Onneksi on pidetty!

Eurooppalainen turvallisuusympäristö – ja samalla Suomen – on muuttunut dramaattisella tavalla. Suomen itänaapurin aloittama hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut läpitunkevasti ajatteluun ja myös suomalaiseen elämänmenoon. Ukraina taistelee meidänkin puolestamme.

Tänään kiitokset voidaan osoittaa myös siitä viisaudesta, jonka tuloksena Suomen puolustuskyky on pidetty kohtalaisena ja nyttemmin jopa nostettu eurooppalaiselle huipputasolle. Tänne ei vihollisen kannata koskaan hyökätä.

Myös yhteiskunnan muusta kaikkinaisesta varautumisesta on pidettävä huolta. Pohja on vankka, se lepää hyvinvoinnissa, demokratiassa ja lopulta Suomen kansassa, joka on monista ajan myllerryksistä huolimatta säilyttänyt yhtenäisyytensä. Sen eteen on edelleenkin ponnisteltava. Ukrainalaisten esimerkki velvoittaa.

Päättäjät osoittivat keväällä pian alkujärkytyksen jälkeen erinomaista reagointikykyä asettumalla lähes yksimielisesti Suomen Nato-jäsenyyden taakse. Edellytyksenä reagoinnille oli kansalaismielipiteen käänne Nato-jäsenyyden kannalle.

Nyt eletään historiallista suomalaista odotusaikaa, kun viimeiset Naton jäsenmaat ovat ratifioimassa Suomen liittymisasiakirjat. Sen jälkeen toteutuu lukuisten sukupolvien harras toive: Suomi ei jää koskaan yksin.