Netin syövereihin on syntynyt ihmislaji: pahuuden kylväjät. Jyväskylän yliopiston selvitykset (Yle 14.12.) antavat synkän kuvan suomalaisten sanallisen käyttäytymisen ja ajattelun tasosta, jonka rikkaruohot rehottavat yhteisöpalvelu Twitterissä.
Twitterin kautta maailmalle on helppo lähettää lyhyt tokaisu, jossa ei aina ole järjen hiventäkään. Se saattaa suorastaan huutaa läpi itse viestistäkin, mutta ei estä jakamasta samaa "totuutta", usein nimen omaan päinvastoin.
Laumasieluisuuden ja epäluulojen voiman kanssa kilpailee vain tahallisen ja tahattoman väärinymmärryksen määrä. Se on rajaton.
On jo vuosikymmeniä jauhettu politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan tunnetuista epäluuloista. On annettu yleiselle politiikanvastaisuudelle status eli asema.
Julkisuuden henkilöiden saama palaute on heitetty heidän itsensä vastuulle ja annettu ymmärtää heidän saavan osakseen vain sitä mitä ovat itse halunneet pyrkiessään esille: "te saatte vain sitä mitä olette tilanneet". Löyhä lause on populistista demagogiaa, vihankylvöä.
Ihmisen sanallinen ilmaisu kertoo vääjäämättä hänestä itsestään, jos hän sylkee pahaa muiden päälle. Jakamisen kautta pahuus moninkertaistuu. Kyllä: sanat voivat johtaa myös tekoihin. Kaikkein pahimmatkin.
Syytä ei pidä hakea vastaanottajapäästä. Poliitikot ja muutkin julkisuuden henkilöt ovat julkisesta asemastaan huolimatta ihmisiä. Kaikelta palautteelta pitää edellyttää asiallisuutta. Inhimillisyyskään ei saa kuolla.
Kukaan ei ansaitse sitä saastaa, mitä eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) sekä hänen puoluetoverinsa Maria Ohisalo ovat saaneet osakseen. Kun Ohisalo oli ilmoittanut raskaudestaan, hänelle toivottiin keskenmenoa. Kehotukset itsemurhaan eivät ole edes mitenkään harvinaisia.
Mainitut nimet tulivat esille rajallisesta tutkimusaiheistosta. He eivät tosiaankaan ole ainoita törkyviestien saajia. Puoluekantakaan ei ratkaise, vaan kaikki poliitikot ovat samassa veneessä. Siinä on koko suomalainen demokratia: kuka enää hakeutuu päättäjäksi, jos seurauksena likasanko kaatuu päälle?
Monet vihaviestien saajat eivät mielellään kerro asiasta. Julkitulo kun johtaa vain uuteen viharyöppyyn.
Lähettäjäpuolella asialla ovat Jyväskylän tutkimuksen aineistossa useimmiten perussuomalaisten kannattajat. Sitä ei voi ohittaa. Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra voisi auttaa vähentämään vihapuhetta, jos hän myöntäisi tilanteen ja vaatisi siihen välitöntä muutosta. Onko Purra siihen valmis?