Sähkön hintaan on moninaisia syitä. Vihreä siirtymä se ei ole, ennemminkin liian hidas vihreä siirtymä. Jo ennen Ukrainan sotaa, koronapandemian helpotuttua talouden piristymisen myötä energian kulutus nousi, ja sitä myötä kysynnän noustessa hintakin kasvoi.
Euroopan energiantuotanto on edelleen vahvasti fossiilisten polttoaineiden varassa, ja edullisella venäläisellä maakaasulla on ollut tästä merkittävä osuus.
Muun muassa viime vuoden kuiva kesä on vaikuttanut vesivoiman saatavuuteen, ja Venäjän sähkön- ja kaasuntuonnin perustellusti lakattua energiantuotanto on nojannut entistä enemmän esimerkiksi kivihiileen.
Polttoaineiden, eritoten maakaasun, saatavuus ja kysyntä on nostanut niiden hintaa sekä rajoittanut sähköntuotantoa, joka myös vaikuttaa hintakehitykseen. Euroopan ilmastotoimien kulmakivenä toimivan päästökaupan oikeuksien hinta on myös noussut ja vaikuttanut kustannuksiin.
Tilanne on ristiriitainen
Markkinahinta määräytyy periaatteessa kalleimman tuotantotavan perusteella. Ympäristöystävällinen, uusiutuva energiantuotanto ja tuotantohetkellä päästötön, mutta ei tosiaan täysin ongelmaton ydinenergia on kustannustehokkaampaa ja päästökaupan vuoksi edullisempaa tuottaa, ja windfall-verotusta on ehdotettu niin sanotun ansiottoman tuoton ylimääräiseen verotukseen.
Tämän hetken markkinatilanteessa päästöttömät tuotantotavat mahdollistavat kohtuuttoman suuret tuotot, koska fossiilisen energian tuotanto on kallista. Tämän vuoksi tilanne on hieman ristiriitainen, mutta tätä energiakriisiä ei tässä muodossa olisi, mikäli uusiutuvaa energiantuotantoa olisi enemmän ja kehitetty aktiivisemmin.
Keppiä vai porkkanaa?
Ihmisten käyttäytymistä tämän hetken maailmassa valitettavasti tehokkaimmin ohjaa taloudellinen vaikutin, ja jatkuvan kasvun vallitessa myös energiankulutus on ollut jatkuvassa nousussa.
Edullinen sähkö ja energia maakaasun tai muiden fossiilisten polttoaineiden muodossa tulee luultavimmin olemaan historiaa, ja joudumme muistakin kuin ekologisista syistä johtuen tarkastelemaan kulutustamme. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta kipuraja kustannuksissa on säästötoimista huolimatta monin paikoin ylitetty.
Mikään ratkaisu ei sovi kaikille
Mikään ratkaisu tuskin on helppo, yksinkertainen tai kaikille sopiva. Jotain tarvitsee silti tehdä ja nopeasti. Vallitseva tilanne ja hintakehitys vaikuttaa todella negatiivisesti monen arkeen ja taloudelliseen pärjäämiseen, ihmisten, perheiden, pienten ja keskisuurten sekä suurempienkin toimintaan.
Useammassa maassa on esitetty hintakattoa sähkön hinnalle, ja tämä on ajatuksena yksinkertaisin ja helpoimmin toteutettava. Hintakaton kohdentaminen markkinahintaan voi tuoda riskin sähköpulasta tuontisähkön osalta.
Valtion tukema hintakatto toisi merkittäviä lisäkustannuksia. Kuitenkin, mahdollisesti tilapäinen windfall-verotus tasaisi energiakriisin tuomia joidenkin energiatuottajien kohtuuttoman suuria voittoja ja toimisi rahoituksena sähkönhinnan tukemiselle, hintakatolla tai oikein kohdennetulla energiarahalla.
Mihin ratkaisuun tässä päädytäänkin, monia asioita on silti tarkisteltava. Suomen ja Euroopan mittakaavassa on kehitettävä omavaraisuutta, huoltovarmuutta, energiantuotannon ja verkkojen osalta.
Sähkönkulutuksen määrää on tarpeen kriittisesti arvioida, ja erilaisten uusiutuvien energiantuotantomuotojen määrää ja kehitystyötä on lisättävä.
Kuura Helanen
valtuutettu (vihr.)
Janakkala