Niin karmea asia kuin sota onkin, on se nostanut huomion keskipisteeseen asioita, jotka Suomessa onneksi vallitsevan rauhantilan vallitessa jäävät osittain vaille ansaitsemaansa huomiota.
Ensimmäinen asia: pahimpaan varautuminen on ollut suurta viisautta. Suomi on tehnyt niin useiden muiden maiden eläessä auvoisten harhakuvitelmien varassa.
Oman osansa suomalaisesta varautumisesta vastaava Panssariprikaati on viime päivinä Leopard-taistelunpanssarivaunujen ansiosta kiinnostanut ennennäkemättömällä tavalla mediaa Hattulan Parolannummella. Mikä on kantahämäläisittäin pysyvää ja itsestään selvää, saattaa olla suurelle yleisölle yllättävää.
Myös johtavien poliitikkojen suulla on todistettu, että panssarijoukoilla – ei vain yhdellä vaunutyypillä – on keskeistä merkitystä Suomen puolustuskyvylle. Koko maakunnan on syytä olla prikaatistaan ylpeä.
Jos ja kun Suomi on mukana vireillä olevassa hankkeessa taistelupanssarivaunujen luovuttamiseksi Ukrainalle, on Panssariprikaati alan kansainvälisestikin merkittävänä asiantuntijana polttopisteessä. Prikaati tarvitsee silloin myös riittävästi voimavaroja.
Saksa on vaunujen alkuperämaana ilmoittanut, ettei se ole estämässä niiden jälleenluovutusta. Puola on jo oman päätöksensä tehnyt. Myös Suomen on edelleen syytä olla asiassa aloitteellinen. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Suomalaiset panssarijoukot ovat historiallisessa tilanteessa, johon ei ole oikein voinut edes varautua. Suomenkin apua tarvitaan! Ja siihen kovinta rautaa ja tulta löytyy Panssariprikaatista.
On jo hyvin mahdollista, että Panssariprikaatin vaunuja lähtee sotaan. Se on symbolisesti järisyttävä ajatus, vaikka valmistautuminen sotaan on kaiken sotilaskoulutuksen perusta.
Varautumiseen liittyviä asioita, saati suunnitelmia ei luonnollisesti pidä levitellä avoimesti. Siksi mahdolliseen vaunujen luovuttamiseen on ollut syytä suhtautua varovaisesti. Tasavallan presidentti, puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö ja muut johtavat puolustuksesta vastaavat päättäjät ovat toppuutelleet, ettei luovutettavien vaunujen määrä voi olla kovin suuri. Suomen koulutuspanos voi sitä vastoin olla suhteellisesti suurempi.
Panssariprikaati nojasi takavuosina venäläiseen vaunukalustoon, pitkälle saman kaltaiseen, kun on juuri nyt käytössä Ukrainan taistelutantereilla. Siinä voi olla yksi valttikortti ukrainalaisille. Vastustajan ominaisuudet – eli heikkoudet – tunnetaan myös täällä.
Ei pidä kammoksua viestiä, joka on lähdössä itärajan taakse. Se on täsmälleen oikea!