Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Hyvinvointialueilla on valinnan aika – Miten syrjäytymistä ja sairastumista estetään tehokkaasti?

Huolipuhe soterahoituksen riittävyydestä ja koko sotejärjestelmän kestävyydestä on lisääntynyt.

Miten väestön kaikenlaista aktiivisuutta, osallisuutta ja toimijuutta konkreettisesti edistetään eli miten syrjäytymistä ja sairastumista estetään vaikuttavasti? Tämä on mielestämme tärkein kysymys, kun vuosisadan uudistus on astunut voimaan vuoden 2023 alussa.

Lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja eläkeläisiä ei saisi päästää tippumaan raskaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiksi. Meillä on aivan riittävästi vanhuksia, monisairaita ja vakavasti toimintakykyongelmaisia, joiden hoitamisesta ei voi tinkiä.

Hyvinvointialueet eivät asiaa yksin ratkaise, vaikka niiden leveämmät hartiat mahdollistavat moninaisia muutoksia nykyisiin toimintatapoihin. Sote ratkeaa soten ulkopuolella eli yhteispelissä hyvinvointialueiden eri toimijoiden kesken.

Katseet sinne, missä hyvinvointia ylläpidetään

Katseen ja toimintojen täytyy siis kohdistua myös sinne, missä hyvinvointia ylläpidetään ja vahvistetaan ja jossa kuntoutuminen tapahtuu ja sosiaalinen pääoma rakentuu.

Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat aktiivista tukea lastensa kasvatukseen, päiväkoti-ikäiset erityistukea osatakseen toimia ryhmissä ja kehittääkseen omia perustaitojaan pärjätäkseen koulussa.

Nuoria voi auttaa aktiivinen harrastaminen, seikkailukasvatus tai kokemuksellinen oppiminen. Eläkeikäisten yksinäisyyttä ja toimintakyvyn heikentymistä voi estää yhteisöllisillä ja ikääntyneiden toimijuutta lisäävillä harrastuksilla ja vapaaehtoistoiminnoilla.

Järjestöissä onkin runsaasti vapaaehtoistoiminnan tehtäviä, joihin tarvitaan tekijöitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden vertaistukihenkilöille, kokemusasiantuntijoille ja työssäoppijoille, jotka kuntouttavat itseään ja muita kohdattuaan yksinäisyyttä, päihdeongelmia, oppimisvaikeuksia, syrjintää tai muita vaikeuksia elämässään. Polku takaisin koulutukseen ja työelämään kulkee monilla kolmannen sektorin kautta.

Pahoinvoinnin korjaaminen ei riitä

Hyvinvointia edistävien polkujen kehittäminen ja organisointi kuuluu soteuudistuksessa myös hyvinvointialueen päättäjille ja toiminnan toteuttajille, vaikka pahoinvoinnin korjaaminen onkin sen perinteinen tehtävä. Nyt se ei riitä.

Päiväkotien ja koulujen pitäisi saada tukea urheiluseuroilta ja harrastusyhdistyksiltä, lastensuojelun seikkailukasvattajilta ja neuvoloiden vaikkapa sosiaalisesta sirkuksesta. Yhdistysten pitäisi vastaavasti saada tukea hyvinvointialueelta ja kunnilta, nuoriso- ja sosiaalityöntekijöiltä.

Monialaisella asiantuntijuudella, verkostomaisella yhteistyöllä ja pitkäjänteisellä resurssoinnilla varustettu toiminta on aiemmin puuttunut palveluiden ja rahoituksen siiloutuneisuuden vuoksi. Liian usein apua saa vasta kun opiskelu-, työ- ja jopa toimintakyky on romahtanut, jolloin tarjolla on vain kalliita laitospalveluita tai tukia.

Ammattikorkeakoulut apuun

Toimivia malleja on kehitetty TKI-hankkeissa vuosien aikana. Haasteena on, että hyviä toimintamalleja ei ole saatu juurrutettua käytännöiksi, koska julkiselta sektorilta, järjestö- ja hanketoimijoilta on puuttunut toiminta- ja resursointimalli, jolla innovaatiosta olisi rakennettu pysyviä toimintatapoja.

Tämä rooli sopii hyvin alueellisille ammattikorkeakouluille, joiden tulisi auttaa hyvinvointialuetta, kuntia, yrityksiä ja järjestöjä varsinkin sosiaalipalvelupolkujen rakentamisessa ja pitkäjänteisessä kehittämisessä.

Se tarkoittaa alueen tarpeista nousevan TKI-toiminnan lisäksi monipuolisten koulutusten ja asiantuntijatyön aktiivisempaa, räätälöidympää ja vuorovaikutuksellisempaa tarjoamista.

Soteuudistusta valmistellessa kansalaiset totutettiin metaforaan leveimmistä hartioista. Mielestämme sillä pitäisi tarkoittaa juuri edellä esiteltyjä toimintatapoja eikä vain isompaa rahallista resurssia, jonka työssäkäyvät ja veronmaksajat joutuvat ikääntyvässä maassamme tuottamaan yhä pienemmällä joukolla.

Nyt on valinnan aika

Minkä strategian kunkin hyvinvointialueen toimijat valitsevat, on kiinni alueiden uusista päätöksentekijöistä ja toimihenkilöistä, mutta tietysti myös kuntien, järjestöjen ja yritysten päättäjistä. Tekemistä syrjäytymisen estämisessä ja hyvinvoinnin konkreettisessa rakentamisessa riittää kaikille.

Susijengin pelaaminen pohjautuu siihen, että pallo syötetään vapaalle pelaajalle. Näin kaikki joukkueen pelaajat pääsevät sekä osallistumaan että edistämään peliä omien resurssiensa ja kykyjensä mukaisesti. Kaikkien toimijuus on tärkeää. Näin toivomme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnankin pelaavan tulevaisuudessa vaikeudet yhdessä voittaen.

Nyt on aika rakentaa toimivia ja hyvin yhteen pelaavia hyvinvointialuejoukkueita.

Arto Tiihonen

liikuntasosiologi ja seikkailukasvattaja

Sari Rautio

hallitusten puheenjohtaja

Kanta-Hämeen hyvinvointialue ja Paralympiakomitea

Henrik Dettmann

huippuvalmentaja ja kolumnisti