Suomessa kuoli viime vuonna koronan peruina historiallisen paljon ihmisiä, mutta yhtä lailla kohtalokkaalta tuntuu tieto alhaisimmasta syntyvyydestä 150 vuoteen.
Elävänä syntyi viime vuonna alle 45 000 lasta eli kymmenesosan vähemmän kuin toissa vuonna.
Toiveet korona-ajan pienen vauvabuumin jatkumisesta kariutuivat karusti.
Laskennallinen kokonaishedelmällisyysluku sukelsi viime vuonna 1,32 lapseen naista kohden, kun toissa vuonna se elpyi lukemaan 1,46. Kokonaishedelmällisyysluku on tilastohistorian heikoin.
Vapaaehtoista lapsettomuutta ei pidä moralisoida.
Vielä vuonna 2008 lukema oli 1,85 lasta. Jotta väestö uusiutuisi pitkällä aikavälillä, kokonaishedelmällisyysluvun pitäisi olla noin 2,1.
Lasten saamista voi tilastojen perusteella pitää luokka- ja koulutuskysymyksenä. Elintason sekä varsinkin tyttöjen ja naisten koulutuksen kasvu näkyy kautta maapallon lapsilukumäärän laskuna. Suuntaus on globaalisti mitä kannatettavin.
Epätavanomaista Suomessa on kuitenkin lapsettomien suhteellisen suuri määrä. Osansa siinä on vapaaehtoisella lapsettomuudella, jota ei pidä moralisoida. Jokaisella on vapaus valita tapansa elää; yksin, parisuhteessa, lapsettomana tai lapsia kasvattaen. Ei ole oikeaa tai väärää vaihtoehtoa.
Lapsettomuus ei linkity Suomessa korkeaan koulutukseen ja hyvään uraan, sillä työn ja perhe-elämän pystyy yhdistämään.
Omasta tahdosta riippumaton lapsettomuus linkittyy johonkin viheliäisempään, vähäosaisuuteen. Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto laukoi Forssassa talousseminaarissa (HäSa 28.1.), että yhteiskunta jättää heitteille etenkin pelkän peruskoulun suorittaneet miehet. He eivät menesty parisuhdemarkkinoilla eivätkä siten pääse kokemaan isyyttä, vaikka haluaisivat.
Tuskin on paluuta aikaan, jolloin nuoret parit saivat ensimmäisen useammasta lapsestaan 20–24-vuotiaina. Nyt ensisynnyttäjien ikä on Suomessa noussut 30 vuoteen.
Politiikalla ei tätä trendiä hevin muuteta. Kannustavalla perhepolitiikalla yhteiskunta voi kuitenkin yrittää varmistaa, etteivät kolmekymppiset ainakaan taloussyistä empisi lastentekoa. Kannustavuutta voi luoda lapsilisien nostolla, kotipalvelun parantamisella ja erilaisilla tuilla.
Huoli syntyvyydestä liittyy heikkoon huoltosuhteeseen. Väestö ikääntyy ja työtä tekevien määrä vähenee. Yhteiskunnan rattaat tarvitsevat pyöriäkseen nuorta polvea, joten työperäistä maahanmuuttoa on myös lisättävä.