Valtioneuvoston kansliassa, mikä tarkoittaa pääministeri Sanna Marinin (sd.) lähipiiriä, on valmisteltu jo jonkin aikaa uuden turvallisuuspoliittisen neuvonantajan nimittämistä pääministerille.
Kanslia näyttää lähteneen pääministerin myötävaikutuksella valtapeliin, käytännössä haalimaan lisää valtaa, mikä on tuomittu epäonnistumaan.
Keskiviikkona paineisiin joutuneen Sanna Marinin olikin jo pakko edes vähän perääntyä: uuden turvallisuusneuvonantajan nimittämistä "mahdollisesti lykätään". Miksi ei saman tien peruta, kuten kuuluisi? Asetusluonnoksesta annettujen lausuntojen viesti ei olisi voinut olla yksiselitteisempi: tyrmäys kaikilta tahoilta.
Marinin mukaan neuvonantaja ei olisi tulossa erityisesti hänelle, vaan tulevalle pääministerille. Neuvonantajan pestiä ja samalla uutta turvallisuuselintä on kuitenkin valmisteltu pikavauhtia eduskuntavaalien lähestyessä ja Sanna Marinin ollessa pääministerinä.
Vaikutelmaa Marinin oman avustajan tarpeesta ei ole voinut muutenkaan välttää. Sellaisia tulevakin pääministeri voi huoletta haalia ympärilleen, mutta vasta vaalien jälkeen.
Turvallisuusratkaisujen valtasuhteita ei pidä hämmentää, ja juuri sen suuntaiseen riskiin kiinnitti huomiota puolustusvoimien pääesikunta harvinaisen selväsanaisessa lausunnossaan.
Miksi juuri nyt? Poltteleeko ulko- ja turvallisuuspolitiikka niin paljon pääministerin näppejä, ettei hän ole tullut huomanneeksi, että maassa on myös hallinnonalojen vastuuministeriöt ja käytössä myös parasta asiantuntemusta puolustusvoimien piiristä, jopa ilman välikäsiä.
Marssijärjestys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on selvä. Niin on syytä ollakin ja aivan erityisesti juuri nyt, kun eletään aikaa ennen Suomen Nato-jäsenyysasiakirjan lopullista hyväksymistä kaikissa puolustusliiton jäsenmaissa.
Ennen kaikkea Suomella on perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa johtava tasavallan presidentti. Käsikassarana on tp-utva, eli presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokous.
Vaikka Marinin omakin luotto turvallisuustietämykseensä on kenties ollut rajallinen, ei pelkästään sen takia uutta "ylitietäjää" hänen lähipiiriinsä tarvita.
Valtioneuvoston kanslian mukaan asiaa on valmisteltu jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan (HS 31.1.). Tämä vie pohjaa pois pääasialliselta selitykseltä, jonka mukaan pääministeri tarvitsisi uutta neuvonantajaa Nato-jäsenyyden ja turvallisuuspoliittisten tehtävien lisääntymisen takia.