Hintojen nousutahti on ollut hyytävää. Lisää liksaa kaipaisi jokainen rajallisen palkkansa tai eläkkeensä varassa enemmän tai vähemmän kädestä suuhun elävä suomalainen.
Kuumaksi ennakoidun työmarkkinakevään eväät eivät juuri kinkkisemmät voineet olla. Palkkamaltti on usein ollut viisautta, mutta nyt on myös harvinaisen selvää, että ihmisillä pitää olla varaa elämiseen.
Vastakkain ovat palkansaajien kulutuskysynnän kautta myös yleiselle talouskehitykselle elintärkeä ostovoima ja se, miten käy laajasti suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn.
Viikonloppuna saavutettua teknolologiateollisuuden palkkaratkaisua on pidetty jo pitkin matkaa merkittävänä päänavaajana.
Työnantajapuolen mukaan sopu on kallis. Vasta tulevaisuuden talouskehitys kuitenkin näyttää, miten kallis. Työntekijäpuoli voi taas pitää onnistumisena, että ostovoima edes rimpuilee hintojen perässä.
Yhteensä 7 prosenttia kahden vuoden aikana palkkoja nostava sopimus näyttää suuntaa maanantaina jatkuneille kaupan ja kuljetusalan neuvotteluille. Sopimus on myös suoraa jatkumoa kunta-alan viime kevään erittäin vaikealle palkkakiistalle.
Sopu on aina riitaa parempi, niin nytkin, ja Teollisuusliiton aikaisemmin ilmoittamat työtaistelutoimet peruuntuvat. Lakkoaallosta ehdittiin jo puhua, mutta ei tarvitse enää, kenties ei lakkoilustakaan.
Viime vapun tienoilla ei sanoja ja rajujakin tunteenpurkauksia säästelty, kun kunta- ja erityisesti hoitoalalla päästiin ratkaisuun vasta vain katkerien vaiheiden jälkeen. Umpikujaakin pidettiin tuolloin lievänä ilmauksena, kun työntekijäpuolen Super ja Tehy ottivat mittaa kuntatyönantajista.
Työtaistelutoimilla oli poikkeuksellinen luonne, koska kansalaiset kokivat niiden kohdistuvan vähintäänkin epäsuorasti henkeensä ja terveyteensä. Koronakin oli esillä nykyistä akuutimpana. Hoitajien jos kenen ajatellaan ansaitsevan palkkansa ja siihen kohtuulliset korotukset.
Vähemmän oli esillä sopimusten kohta, jonka mukaan kuntien ja niiden palveluksesta hyvinvointialueiden palkkalistoille vuodenvaihteessa siirtyneiden työntekijöiden palkankorotukset sidottiin muiden alojen sopimuksiin. Merkittävien vientialojen sopimuksista pääsevät nyt kytkykauppana nauttimaan esimerkiksi opettajat ja hoitajat.
Sopimus lisää hiiliä jo ennestään rahapulasta kärsivien hyvinvointialueiden ja niitä rahoittavan valtion – sekä viulut lopulta kustantavien veronmaksajien niskaan.