Ristomatti Hakola, Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen ja Niko Anttola tekivät sen, mikä on urheilussa ylivertaisesti parasta: ylsivät hopeahiihdollaan riemukkaaseen yllätykseen MM-viestissä Slovenian Planicassa.
Maastohiihto on parhaimmillaan loistavaa joukkueurheilua, ja nyt penkkiurheilijoille tarjoiltu jännitysnäytelmä oli monin tavoin vailla vertaa.
Suomi ei ole koskaan jäänyt ilman mitalia pian sata vuotta täyttävien pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskisojen historiassa. Ei jäänyt nytkään.
Suomalainen hiihto on syntynyt uudelleen – jälleen kerran.
Kisat olivat sujuneet ennen perjantaita alakanttiin, mutta yksi päivä voi muuttaa kaiken. Sillä on arvaamaton merkitys jopa koko lajin tulevaisuudelle. Näiden hetkien takia kansa seuraa hiihtoa tänäänkin, kun kisat jatkuvat. Ilman menestystä lajin huomioarvo kärsii heti.
Viestihopealla on kultainen reunus. Useimmat nyt viestiä vieneet hiihtäjät ovat tavoitelleet sitä jo erittäin pitkään.
Viestin varsinainen sankari on joukkueen ankkuri, 20-vuotias Niko Anttola, aikuisten arvokisojen ensikertalainen ja loistava nuorten maailmanmestari, joka kylmäpäisyydellään piti muiden maiden kovat nimet kaukana takana.
Jo torstaina MM-hiihdot kokivat käänteen, kun Suomen naisten joukkue ylsi omassa viestissään vaatimattomista odotuksista huolimatta lähelle pronssimitaleita. Enää ei oltukaan jäännössijoilla.
Myös Suomen miesten joukkueen onnistuminen oli iso kysymysmerkki. Jämin Jänteen monien vaikeuksien kautta MM-hiihtoihin yltänyt Ristomatti Hakola onnistui kuitenkin bravuurissaan mainiosti. Iivo Niskasella oli hyvät asemat lähteä tekemään hopealle johtanutta ratkaisuaan jo toisella osuudella. Se veto teki tehtävänsä! Perttu Hyvärinen piti pintansa, ja Anttola kruunasi juhlat.
Sunnuntaina kovat suomalaistoiveet on ladattu MM-hiihtojen päätöslajiin, miesten 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuun.
Vieremän Koiton ja Puijo Hiihtoseuran Iivo Niskanen on yltänyt siihen, mihin niin harvat, ainakin muut kuin norjalaiset: hallinnut mestarillisesti hiihtolatuja paraatilajissaan vanhalla kunnon perinteisellä tavalla.
Kuninkuusmatka hiihdetään yhteislähdöllä, mikä varsinkin Planican laduilla tarkoittaa niin taktikointia kuin mahdollisesti kolarointiakin. Paljon urheilullisempaa olisi hiihtää väliaikalähdöllä, mutta nyt hiihdetään viihteen ehdoilla, ei niinkään urheilun.
Varmin tapa Niskaselle välttää riskejä on hiihtää riittävän kovaa ja siten omassa rauhassa, mieluummin muiden edellä, sunnuntaina myös norjalaisten.