Helsingin Sanomien tiistaina julkistettu kannatuskysely kertoo sen, mitä on voitu jo pitkään ennakoida. Suurimman puolueen paikalle on sunnuntain eduskuntavaaleissa kolme ehdokasta: kokoomus, SDP ja perussuomalaiset.
Tilanne on lyönyt leimansa koko tähänastiselle vaalikamppailulle, mutta nyt se on nousemassa jopa pääosaan.
Kannatusmittauksen historiassa on tuskin koskaan ollut näin tiukkaa tilannetta kuin Hesarin uusimassa: kokoomuksen kannatukseksi mitattiin 19,8 prosenttia ja molempien sen kilpakumppaneiden lukema oli 19,2.
Nyt ei saakaan tuijottaa vain kannatuslukua, vaan sen suuntaa.
Kokoomus lähti vaaleihin reilun etumatkan turvin, mutta se nyt on sulanut pahasti, ja jos kato jatkuu lähipäivinä, ei hyvältä näytä. Edellinen, vain viikko sitten julkaistu vastaava mittaus näytti vielä 20,8 prosentin lukemaa.
Onko prosenttiyksikön katoaminen kannatuksesta viikossa paljon? On.
Vielä heikommalta kokoomuslaisittain näyttää, jos porvarillisen charmin vetovoimaa vertaa vain noin puolen vuoden takaiseen, jolloin mittaukset julistivat jopa useita prosenttiyksikköä lihavampia lukuja. Tuudittiko se liikaan voitonvarmuuteen?
Jotakin on aika tasapaksusti ja osittain sivustaseuraajan rooliin tyytyneen kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon joukkoineen tehtävä toisin, jos aikovat kääntää kannatuskelkan H-hetken lähestyessä.
Olisiko SDP:n Sanna Marinin ja perussuomalaisten Riikka Purran välinen säkenöinti sittenkin toiminut heidän edukseen?
Puolueiden puheenjohtajat ovat käyneet monta vääntöä, ja tiistaina oli HS:n tentin vuoro. MTV:n pääministeritentti on keskiviikkona ja Ylen suuri vaalikeskustelu torstaina. Politiikan viihdearvo on huipussaan, kun kansanvallan juhlapäivä, ensi sunnuntai, lähestyy.
Tässä tilanteessa pienikin virheliike tai ylilyönti saattaa kostautua, ja päinvastoin: vakuuttavuus palkitaan, mahdollisesti vaalien jälkeen jopa pääministerin paikalla.
Epävarmoja ja puoluetta kuin paitaa vaihtavia äänestäjiä on kohtalaisen paljon. Heillä voi olla jopa ratkaisun avaimet. Lopullinen tulos jää vaali-illan ja jopa sen aivan viime metrien varaan.
Keskikastissakin tapahtuu. Jo lopullisesti entiseksi pääministeripuolueeksi tuomittu keskusta on sittenkin nousemassa jälleen kerran murheen alhosta. Se on hyvin oletettua, että puolueen todellinen vaalikannatus ei jää niin surkeaksi kuin sille punavihreän hallituksen apupuolueena mitattu.