Eduskuntavaalit on meille ehdokkaille melkonen ponnistus ja työmaa. Ultimaattinen työhakemus, missä mitataan niin fyysistä, kuin psyykkistä jaksamista.
Ehdokkaana oleminen vaatii myös perheeltä paljon. Et ole koskaan kotona ja päivät venyvät parhaillaan 16 tunnin mittaisiksi. Toiset saa töistä vaalilomaa tai ottavat palkatonta, mutta toiset tekevät täyspäiväsen työviikon ehdokkuuden lisäksi. Demokratia vaatii tätä kaikkea.
Tämän lisäksi se vaatii ehdokkaalta suunnattoman määrän uskallusta ja itseluottamusta.
Työpäiväsi tehneenä tulet kotiin ja avaat sosiaalisen median. Sieltä saat lukea olevasi huora, kusipää, mitään maailman menosta ymmärtämätön bimbo.
Täysin tuntemattomat ihmiset haukkuvat ja pahimmillaan uhkailevat sinua poliittisen ideologiasi vuoksi.
Seuraavaan hetkeen saat kuitenkin lukea heidän profiileistaan samoja asioita, joita itse ajat. He tulivat siis profiiliin haukkumaan vain koska se on kivaa? Tutustumatta ensin edes agendaan, jota ajan?
Minua ei toistaiseksi ole kukaan tullut elävässä elämässä vielä uhkailemaan, haukuttu toki on.
Tällaisenko mallin jätämme lapsillemme?
Haluammeko oikeasti jättää tälläisen mallin meidän yhteiskunnan nuorille ja lapsille toiminnasta politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa?
Luoda pelon kipinän jo ennen mahdollisuutta lähteä osaksi politiikkaa, etteivät he koskaan uskaltaisi edes yrittää?
Tällä hetkellä juuri näiden asioiden vuoksi moni jättää lähtemättä ehdolle vaaleissa, ja me kuulemme kysyessämme vastaukseksi, että "en uskalla, mitä jos joku käy päälle ja pahoinpitelee".
Toivoisin jollain osa-alueella jokaisen, joka tällä tavalla toimii, miettivän onko tämä se toimintamalli, jonka mukaan toivoisit itseäsi tai jopa lapsiasi kohdeltavan?
Toimiessasi näin annat samalla mallin yhteiskunnan nuorille, sekä mahdollisesti jopa omille lapsillesi siitä miten yhteiskunnassa toimitaan.
Pohdi samalla mitä demokratia sinulle ja maallesi merkitsee? Sinä romutat sitä omalla toiminnallasi samalla. Politiikassa riitelevät asiat, eivät ihmiset ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä! Uhkailu ja haukkuminen ei ole mielipide, vaan henkistä väkivaltaa.
Annammehan jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa ja olla osana yhteiskunnallista toimintaa?
Satu Heinonen
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Hämeenlinna