Eduskuntavaalit olivat juuri niin huippujännittävät kuin osattiin ennakoida. Kokoomus, SDP ja perussuomalaiset erottuivat omaksi kastikseen.
Tilanne kolmikon kesken oli illalla äärimmäisen tiukka, johonkin otteeseen jopa tasan. Poliittinen viihde oli parhaimmillaan. Tämä on myös kansanvallan juhlaa: suomalaiset käyttivät sitä valtaa, joka heille kuuluu.
Kokoomusta vuodesta 2016 johtanut Petteri Orpo johdatti puolueensa kaksien kunta- ja viime vuonna käytyjen ensimmäisten aluevaalien voiton jälkeen nyt myös eduskunnan suurimmaksi ja itsensä mitä ilmeisimmin Suomen seuraavaksi pääministeriksi.
Orpo sai ison sulan hattuunsa, mutta saattaa vielä kohdata todellisen kilpailun omassa puolueessaan, kun Elina Valtonen keräsi erittäin ison äänisaaliin Helsingin vaalipiirissä. Kokoomus tuskin vaihtaa voittavaa puheenjohtajaa, mutta seuraajaehdokas on kuitenkin jo olemassa.
Kokoomuksen asema eduskunnan suurimpana ei ole edelleenkäään mitään tavanomaista suomalaisessa politiikassa.
Vastaavaan puolue ylsi vasta niinkin hiljan kuin vuoden 2011 vaaleissa. Toki hallituksessa ja pääministeripuolueenakin kokoomus on ollut jo paljon aikaisemmin, vuodesta 1987 lähtien.
Nyt Orpon asialistallla on ensimmäiseksi – vaalihumun hälvettyä – hallituskumppaneiden hakeminen, se tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Hallitusneuvotteluista tulee lähes varmasti vaikeat. Myös kaksi muuta suurta puoluetta pitävät itseään voittajina.
Isot oppositiopuolueet, kokoomus ja perussuomalaiset, jyräsivät mennen tullen hallituksen näissä vaaleissa.
Eriseuraiset kakkonen ja kolmonen
Se tiedetään liiankin hyvin, että kakkonen ja kolmonen ovat kovin eriseuraisia: Riikka Purran perussuomalaiset kamppaili kovasti pääministeripuolueen asemasta, mutta taipui lopulta vaalipäivän äänillä kakkoseksi. Hallitusyhteistyö olisi luonteva jatke vaalimenestykselle.
Kireää oli myös Sanna Marinin SDP:n ja perussuomalaisten välillä. Kolmossija, johon Marinin on nyt tyytyminen, on näissä vaaleissa karvas pettymys, kun kaikki kolme suurta tähtäsivät ykköseksi, Marin vieläpä ylivertaisen näyttävästä asemastaan. Kansainvälinen tunnettuus ei kuitenkaan auttanut.
Miltä maistuu pääministerin aseman jälkeen paikka mahdollisena hallituksen kakkoshenkilönä?
Nyt palataan väistämättä ihan ensimmäiseksi Marinin ilmoitukseen, että perussuomalaisten kanssa yhteinen hallitusovi ei aukea. Vastaavasti on vähintäänkin ääneen ajatellut myös Riikka Purra. Kolmen suuren hallitus voi jäädä huonon ajatuksen asteelle.
Oppositio jyräsi punavihreän hallitusrintaman
Isot oppositiopuolueet, kokoomus ja perussuomalaiset, jyräsivät mennen tullen hallituksen näissä vaaleissa. Oliko se tyytymättömyyttä esimerkiksi Suomen edistykselliseen ilmastopolitiikkaan? Toivottavasti ei, koska takapakkia ilmastotoimissa ei voi pitää tulevaisuuden vaihtoehtona.
Mahdollisesti kokoomuksen ja Petteri Orpon talousosaaminen ja hallituksen velkavetoisuuden kritiikki ratkaisivat ainakin jotakin.
Punavihreät – paitsi SDP – hävisivät rajusti, ja mitä ilmeisimmin pääministerivaalitaistelun keskittyminen vain ja ainoastaan pääministeri Sanna Marinin henkilön ympärille. Se eli ilmeinen taktikointi vei kannatusta hallituskumppaneilta. Apupuolueen asema kostautui.
Mitä jää jäljelle Orpon hallituskumppaneiksi? RKP on yleensä ollut aina halukas hallitukseen, kun on kysytty. Keskusta ei voi suin surminkaan lähteä enää millään perusteella kutistumaan lisää seuraavaan hallituksen. Nyt tuli niin rajusti takkiin, että korvissa soi.
Vaalipiirissä tehtiin historiaa
Hämeen vaalipiirissä koettiin poliittista historiaa, kun perussuomalaiset nousi vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi. SDP ja kokoomus eivät ole ennen luovuttaneet tuota asemaa muille puolueille. Demareiden ja perussuomalaisten paikkaluku on sama, mutta kannatusprosentti kääntyi jälkimmäisen hyväksi.
Hämeenlinnalainen Lulu Ranne nousi taas komeasti vaalipiirin äänikuningattareksi, nyt vielä huomattavasti suuremmalla äänimäärällä kuin vuonna 2019. Ääniä kertyi yli 10 500, mikä on suurimpia kautta aikojen nykyisessä Hämeen vaalipiirissä kerättyjä. Aikaisemmassa Hämeen eteläisessä vaalipiirissä ääniennätykseksi jäi Sirpa Pietikäisen vuoden 1987 eduskuntavaaleissa saamat 15 981 ääntä. Iiro Viinasen sai lähes saman saaliin saman verran vuonna 1995.
Vihreiden vaalitappio heijastui myös Hämeeseen. Puolue menetti jyrkän valtakunnallisen alamäen mukana Hämeen ainoan kansanedustajansa, kun hämeenlinnainen Mirka Soinikoski putosi eduskunnasta.