Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Neuloosiin hurahtaneen Suvi Heikkilän korona-ajan saldo on 50 villapaitaa – Haaveissa on oma tuotemerkki

Yhden paidan valmistumiseen kuluu langasta riippuen viikko tai kaksi.

Kun koronaepidemia pani pari vuotta sitten stopin vanhoille harrastuksille, tilalle piti keksiä jotain uutta. Suvi Heikkilä rupesi neulomaan villapaitoja.

Niitä ei tullut yhtä, kahta tai edes viittä, vaan pelkästään viime vuonna 20. Kahden vuoden kuluessa Heikkilä laskee neuloneensa lähemmäs 50 villapaitaa, suurimmaksi osaksi suosittuja islantilaisneuleita.

Työpäivän jälkeen Heikkilä saattaa neuloa neljäkin tuntia illassa.

– Tämä on aivan maanista ja aivan ihanaa hommaa! Nyt olen tosin opetellut siihen, että iltayhdeksän jälkeen en enää tartu puikkoihin. Muuten voisi mennä aamuun saakka. Joskus on mennytkin.

Heikkilä neuloo aina kun voi: automatkoilla, kesähelteillä mökkilaiturilla, odotushuoneissa ja jopa lentokoneessa, vaikka lentomatkoja hän ei sattuneista syistä ole vähään aikaan tehnyt.

Neule kulkee mukana omassa varustekassissaan. Kassissa on tarpeelliset taskut ja lokerot oheistarvikkeille, kuten saksille, mittanauhalle ja niskalampulle.

– Niskalampun avulla pystyn neulomaan hämärissäkin paikoissa.

Perhe on jo tottunut

Ammatiltaan Heikkilä on työfysioterapeutti. Perheeseen kuuluvat 10- ja 15-vuotiaat omat lapset, miesystävä ja hänen lapsensa.

Perhe on jo tottunut siihen, että yksi sen jäsenistä istuu usein puikot käsissään. Heikkilä kuitenkin korostaa, ettei neulomiseen käytetty aika ole pois perheeltä.

– Osallistun keskusteluun, kuuntelen ja vastaan kysymyksiin. Voisin jopa väittää, että kuuntelen keskittyneemmin neuloessa kuin muita kotitöitä tehdessä.

Heikkilä on neulonut ja tehnyt muitakin käsitöitä pikkutytöstä lähtien. Sitten kului vuosia, ettei hän omien sanojensa mukaan koskenutkaan puikkoihin.

Islantilaisneuleet hän löysi internetin kautta.

– Googlailin kirjoneuleohjeita ja törmäsin kaarrokeneuleisiin. En ollut sellaisista kuullutkaan. Sitten ostin neuleohjekirjan ja ryhdyin neulomaan.

Kevytyrittäjyys sopiva muoto

Alkuun neulominen kävi hitaasti. Ensimmäiseen Riddari-mallin paitaan kului 50–60 tuntia.

Nyt, kun tekniikka on hallussa, villapaita syntyy noin 40 tunnissa – tai viikossa, kahdessa, hieman paidan mallista ja käytetystä langasta riippuen.

Kun läheiset olivat saaneet omat islantilaisneuleensa, myös ystävät alkoivat kiinnostua niistä. Neuloisiko Suvi heillekin?

No mikä ettei. Neulominen itsessään on palkitsevaa työtä, ja jos vielä muutkin pitävät lopputuloksesta, sen parempi, Heikkilä järkeili.

Neuleiden tilaustöitä varten Heikkilä ryhtyi kevytyrittäjäksi. Hän maksaa tekemistään ja myymistään neuleista asiaankuuluvat verot ja muut kulut kevytyrittäjyyden kautta.

– Minulle on tärkeää, että nämä asiat tehdään oikein. En tee pimeitä töitä. Käsityöstä pitää olla ylpeä. Jos tekisin näitä ilmaiseksi tai pilkkahinnalla, vetäisin mattoa muiden käsityöläisten alta.

Sitä paitsi käsin neulottu villapaita on luksustuote, Heikkilä muistuttaa. Villapaidan hinta voi nousta satoihin euroihin.

– Kuluttajan on ihan hyvä tietää, että villapaidankin tekemiseen tarvitaan monta eri työvaihetta lampaiden keritsemisestä alkaen.

Tällä hetkellä tilauksia on jonossa noin kahdeksan villapaidan verran.

– Seuraavat valmistumisajat ovat maaliskuun lopussa. Yritän olla ottamatta aikataulupaineita, vaikka aina se ei ihan onnistu.

“Kaikki oppivat neulomaan”

Neulominen on hauskaa, rentouttavaa, rauhoittavaa ja ennen kaikkea palkitsevaa työtä, Heikkilä sanoo.

– On aina yhtä hienoa nähdä, kun työ valmistuu ja oma kädenjälki näkyy siinä.

Neulomisen vaikeutta demonisoidaan ihan turhaan, Heikkilä sanoo.

– Jos ei ole koskaan neulonut, sukan kantapään tekeminen saattaa näyttää lähinnä loitsimiselta. Olen silti sitä mieltä, että mitään ylitsepääsemätöntä neulomisessa ei ole. Jos osaa lukea, osaa myös neuloa. Mutta vaarallista tämä on, sillä tähän voi hurahtaa, hän naurahtaa.

Heikkilän kokemuksen mukaan neulojat ovat sosiaalista väkeä. Toisten tekemistä kannustetaan.

– Sosiaalisen median neuleyhteisöistä saa myös paljon vinkkejä ja apuja silloin, jos itse ei vaikka ymmärrä ohjetta.

Islantilaisvilla on parasta

Heikkilä neuloo villapaidat suurimmaksi osaksi islantilaisista langoista.

– Eiväthän ne muuten olisi islantilaisneuleita.

Islantilaisvillan ominaisuudet ovat ylivertaiset, Heikkilä kehuu. Vaikka se ei pidä tuulta, se lämmittää ja hylkii kosteutta.

– Islannissa neulepaidan alle puetaan tuulenpitävä vaatekerros. Paksu villapaita on ulommaisena, villa estää kosteuden imeytymisen. Maailman paras ulkovaate!

Lankaan on joskus saattanut jäädä ruohonkorrenpätkiä tai paalinarun säikeitä. Ne Heikkilä neuloo paitaan mukaan, koska sillä tavoin lopputulos on mahdollisimman luonnonmukainen.

– Islantilaisheinää islantilaispaidassa, se on aika mukava ajatus.

Mahdollinen karheus tasoittuu käytön myötä, kun neule hieman huopuu sisäpuolelta.

– Karheus on aina yksilöllinen kokemus.

Oma tuotemerkki tavoitteena

Tänä keväänä Suvi Heikkilä julkaisee oman, kolmen paidan neulemallistonsa. Hän miettii suojauksen hakua omalle Kilkutellen-tuotemerkilleen.

– Olisi ihanaa, jos olisi oma tuotemerkki. Siihen liittyvät juridiset, mahdollisesti myös yrittäjyyteen liittyvät asiat pitää selvittää etukäteen.

Neulominen on Heikkilälle niin rakas harrastus, että ajatus kokopäivätoimiseksi käsityöläiseksi on käynyt mielessä.

– Se olisi ihanaa, mutta on ihan eri asia, miten sen käytännössä toteuttaisi. Joten toistaiseksi mennään näillä.