Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tästä tuli karkailevien kilpikonnien kesä - Riihimäen konna odottaa yhä omistajaansa, Keravan kilppari palasi taas yhdeltä karkumatkalta

Mirakula pääsi onnellisesti kotiin. Useita kertoja karanneen konnan omistaja pohtii välillä, osaako se lentää.

Karkumatkalle lähteneet kilpikonnat ovat työllistäneet Riihimäkeläistä eläinsuojelukeskus Onnentassua kesäkuussa. Noin viikon sisällä Onnentassuun on tullut jo peräti neljä eksynyttä kilpikonnaa.

Olisiko kesän alku saanut ihmiset päästämään konnat pihalle ulkoilemaan ja ruokailemaan, arvelee Onnentassun Oona Otsamo kilpikonna-aallon syytä.

Otsamon mukaan kilpikonna on sille päälle sattuessaan yllättävänkin ripeä ja pieni eläin katoaa nopeasti kasvillisuuden sekaan.

Onnentassussa omistajiaan odottavat yhä Järvenpäästä ja Riihimäeltä viime viikolla löydetyt kilpikonnat. Mikäli omistajat eivät pian ilmoittaudu, etsii Onnentassu karkureille uuden kodin.

Harry kohtasi kilpikonnan

Harva odottaa kohtaavansa Suomen luonnossa kilpikonnan. Niin kävi kuitenkin Keravalla viime torstaina.

Harry Kokko joutui kotipihassaan miettimään hetken, näkeekö hän oikein, kun hän havaitsi pihan poikki käyskentelevän nelivarvaskilpikonnan. Kokko kuvasi sen ja julkaisi Sompion Facebook-ryhmässä kuvan ja tekstin, jossa hän kertoi konnan löytymisestä ja kyseli samalla ruokintaohjeita.

Konnan omistaja Unna Tamminen-Schreiber oli samaan aikaan Ikeassa ostoksilla, kun hän sai tutulta naapurilta viestin, että Mirakula on löydetty. Tamminen-Scrheiber ei tällä kertaa itse ollut ehtinyt edes huomata, että konna oli lähtenyt omille teilleen. Kyseessä ei ollut konnan ensimmäinen karkureissu.

– Mirakula on noin 20–25-vuotias. Se on asunut meidän perheessä 15 vuotta. Se on hyvin liikkuvainen. On myytti, että kilpikonnat ovat hitaita, hän kertoo.

Mirakula ottaa helposti hatkat

Mirakulalla on kotipihassa puupökkelöistä ja rautalankaverkosta tehty aitaus, jossa se viettää kesät. Valvonnan alla se pääsee välillä pihaan ulkoilemaan vapaasti.

– Sitä pitää vahtia silmä kovana. Muutaman kerran se päässyt on mieheltä tai lapsilta livahtamaan pitkän ruohon sekaan. Olemme onnistuneet paikantamaan sen katsomalla, missä ruoho liikkuu.

Kymmenen vuotta sitten Mirakula oli ensimmäisellä pidemmällä karkureissullaan. Silloin Tamminen-Schreiber oli varma, että konna on menetetty ikuisiksi ajoiksi.

– Sillä ei silloin vielä ollut omaa ulkoaitausta, vaan se asui terraariossa. Sillä on voimaa ihan mielettömästi. Konna oli nostanut terraarion kannen ylös ja häipynyt. Olin aivan paniikissa, että nyt se otti hatkat, emmekä ikinä saa sitä takaisin.

Konna oli kävellyt muutaman sadan metrin päähän, jossa iäkkäämpi pariskunta oli ottanut sen talteen ja palauttanut samaan eläinkauppaan, mistä se olin alun perin ostettu.

– Mutkien kautta sain kuulla, että konna oli siellä ja hain sen kotiin.

Konna palaa aina kotiin

Naapurissa asuva nainen on pariinkin otteeseen palauttanut konnan kotiin. Viime kesänä se löytyi pari taloa eteenpäin sijaitsevan talon pihasta. Naapurustossa on jo opittu tunnistamaan Mirakula ja palauttamaan se oikeaan osoitteeseen.

– Mirakula menee eteenpäin todella määrätietoisesti, aina kohti pohjoista. Sillä on jokin ihme vietti lähteä, ehkä se haluaa lisääntyä tai löytää tyttöystävän. Se on miespuolinen.

Kerran konna on karannut jopa talon sisältä, kun epähuomiossa ulko-ovi oli jäänyt auki.

– Se oli mennyt ovesta ulos ja portaat alas. Sisälläkin on yksi rappunen, josta se tiputtautuu. Kuuluu vain kops, jolloin tiedän, että se pitää tulla siirtämään takaisin ylätasanteelle.

Mistä Mirakula pääsee karkuun?

Ennen viimeisintä karkureissuaan Mirakula oli vielä keskiviikkoiltana omassa piha-aitauksessaan.

– Tässä pihassa ruokittiin sitä. Se käynnistyy auringosta, joten se on aamulla sitten todennäköisesti lähtenyt retkelleen.

Mirakulan ulkoaitauksessa on liukkaita puupölkkyjä pystyssä pitkä rivi ja niiden päällä verkkoaitaus. Tamminen-Schreiber ei voi käsittää, miten konna on päässyt kiipeämään niiden yli. Seuraava operaatio onkin hankkia aitaukseen lisää puuelementtejä ja korottaa verkkoa entisestään. Myös konnan puumökkejä on siirretty keskemmälle, jotta se ei niiden katolta pääse kipuamaan aitojen yli.

– Se on kuin Spiderman. Välillä mietin, osaako se lentää.

Kun Tamminen-Schreiber sai viestin, että konna on löytynyt, hän otti kenkälaatikon mukaan ja kävi hakemassa sen kotiin.

– On ihanaa, kun on valppaita naapureita, jotka pitävät huolta . .

Samana iltana Mirakula jo popsi kotona onnellisena mieliruokaansa, voikukan kukkia.