Vasemmistoliiton puheenjohtajalle Paavo Arhinmäelle kävi, kuten saattoi laskea. Kun puolue ei löytänyt mitat täyttävää presidenttiehdokasta, Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kulttuuriministerin oli taivuttava ehdokkaaksi.
Tuore ehdokas veti tiukkaa linjaa heti ehdokkuudesta päättäneen vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksen jälkeen. Arhinmäki sanoi jatkavansa Tarja Halosen linjaa, jos voittaa presidentinvaalit.
Viittaus Halosen linjaan oli henkinen kivenmurikka kohti SDP:n Paavo Lipposta.
Arhinmäen vaalilupaus ylitse muiden on Suomen Nato-jäsenyyden torjuminen. Hän onkin mielestään ainoa jyrkästi länsiliittoutumista vastustava ehdokas.
Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan mielestä maata on suorastaan johtamassa Nato-leiriin peräti kuusi presidenttiehdokasta, joiden joukossa ovat perussuomalaisten Timo Soini ja vihreiden Pekka Haavisto.
Ennen Arhinmäkeä Naton ja Suomen suhdetta arvioi keskustan Paavo Väyrynen. Hänen mukaansa kokoomuksen Sauli Niinistö tekee Suomesta Naton jäsenen ilman kansanäänestystä.
Väyrynen sai kimmokkeen heitolleen Niinistöltä, joka ajatteli ääneen ja esitti arvion, että Naton jäsenyys voi tulla pohdittavana asiana Suomen eteen. Puheenvuorossa ei ole paljon syvällisyyttä, sen voi katsoa myös jossitteluksi.
Niinistö teki kuitenkin siinä mielessä järkevän avauksen, ettei hän halunnut lyödä Naton ovea kiinni ja lukkoon. Tässä on mieltä, sillä maailma muuttuu ja sen mukana muuttuu myös Suomen suhde Natoon.
Miten, sen näyttää vain aika.
Väyryselle ja Arhinmäelle ei Nato-suhteessa maltti tunnu riittävän. Kaksikon puheenvuoroista voi päätellä, nyt tulisi kansan edessä suorastaan vannoa “ei koskaan Natoon”.
Väyrynen ja Arhinmäki tekevät Nato-jäsenyydestä presidenttipeliin korttia, jolla halutaan kärjistää ja jopa pelotella.
Mikään ei ole Nato-asiassa muuttunut, eikä muutosta ole näköpiirissäkään. Kataisen hallitusohjelmasta päätettäessä hallituspuolueet panivat jo jäsenyyspuheetkin jäihin.
Niinistön huomiota herättäneestä puheenvuorosta jäi keskeinen yksityiskohta sivuosaan. Niinistö korosti, että Nato-jäsenyydestä järjestetään kansanäänestys, jos ratkaisu joskus tulee ajankohtaiseksi.
Yksikään puolue ei ole ilmoittanut vastustavansa kansanäänestystä, joten kansan tahto ohittaen – kuten Väyrynen vihjaa – Suomesta ei voi tulla Nato-maata.
Presidenttiehdokkaiden mielipiteillä on toki painoarvoa, Suomen Nato-suhteesta päättäminen ei ole kuitenkaan yksin seuraavan tasavallan presidentin ratkaistavissa.
Valta ratkaisussa on hallituksella, eduskunnalla ja kansalla kansanäänestyksellä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on paikallaan pitää presidentinvaalien keskusteluissa tärkeässä roolissa. Kärjistyksiin ei ole muuta syytä kuin ehdokkaiden halu kerätä mahdollisimman paljon ääniä.