Kaupungissa on saatu ihastella viime päivinä taas mahtavan kokoisia naakkaparvia. Perinteisesti kirkkojen ympärillä viihtyneet mustanpuhuvat linnut ovat valloittaneet taivaan erityisesti Verkatehtaan yllä ja parveilevat lähipuissa terveyskeskukselle asti.
Naakkaa pidetään lintukirjallisuuden mukaan luonteeltaan ovelana ja nokkelana lintuna, joka viihtyy erityisesti “kulttuuriympäristöissä”.
Onko tässä syy, miksi naakat viihtyvät niin hyvin Verkatehtaallakin, toimitusjohtaja Jouko Astor?
– Ihan hauska ajatus. Naakka on kyllä kulttuurimyönteinen lintu ja kuuluu kulttuurimaisemaan, mutta ei asialla kyllä ole tekemistä tuottamamme sisällön kanssa. Eikä Verkatehtaan rakenteissakaan ole enää edes pesäpaikkoja naakoille, katon kolot on tukittu ja suojattu, kuten nykyisin monet kirkkojen tapulitkin.
– Naakkojen iso ja hieno talviparvi liittyy niiden normaaliin vuosikiertoon ja biologiaan, myös lintuharrastajana tunnettu Astor selvittää.
Verkatehtaalle naakoista ei ole toistaiseksi ollut suurempaa kiusaa, eikä yhtiöllä ole suunnitelmia mahdollisten haittojen torjumiseksi. Astorin mielestä lintulaji, johon liitetään paljon kulttuurillisia viittauksia ja konnotaatioita sopii hyvin laitoksen ympäristöön.
– Naakka esiintyy taajaan esimerkiksi suomalaisessa 1920-30-luvun runoudessa. Esimerkiksi Uuno Kailaan runo Keltainen naakka on edelleen varsin ajankohtainen. Se käsittelee erilaisuuden ja vierauden teemoja, mikä osuu hyvin vaikka tähän persukeskusteluun, Astor arvioi.
– Kesäisin meidän nimikkolintumme on tervapääsky ja onhan meillä kanahaukkakin, joka syö naakkoja. Pesimäkolot tukitaan kuitenkin jatkossakin, niin suoraselkäinen en ole.
Rauhoitus harkintaan?
Puhtaan tieteelliseltä pohjalta naakkakantojen räjähdysmäistä kasvua on havainnoinut turenkilainen lintuharrastaja Ari Lehtinen.
Hän on juuri viettänyt koko lokakuun Ahvenanmerellä tarkkailemassa varislintujen muuttoa. Ahvenanmeri on tarkoitukseen paras paikka Suomessa.
– On oikea havainto, että naakkabuumi on meneillään, sitä on jatkunut koko 2000-luvun. Teimme kuukauden aikana 163 000 havaintoa variksista, mustavariksista, korpeista ja naakoista. Näistä yli 100 000 oli naakkoja, se kertoo jotain. Kanta on päässyt yli kriittisen rajan.
Naakka on rauhoitettu laji, mutta Lehtisen mukaan asetusta saatetaan joutua tarkistamaan, jos kannan lisääntyminen jatkuu nykyistä tahtia. Muita varislintuja saa ampua ja kantaa kontrolloida pesimävaiheessa.
– Vaikka kuinka ajattelee luonnonsuojelijan silmin, niin liian isosta kannasta on jo nyt haittaa muille lintulajeille ja elinkeinotoiminalle. Naakkaparvet ovat kiusallisia marjaviljelmillä ja hautausmailla, joista ne uteliaina lintuina käyvät kaivamassa tuoreet istutukset ylös, Lehtinen kuvailee.
Lihapiirakkaoksennus herkkua
Naakan menestystä selittää luonnollisten vihollisten, kanahaukan ja muuttohaukan harvinaisuus. Lisäksi naakka on sopeutunut erittäin hyvin nyky-yhteiskuntaan. Ne pesivät Lehtisen mukaan ahkerasti esimerkiksi ontoissa liikenneportaaleissa eli tolpissa, joihin tienviitat ja merkit kiinnitetään teiden ylle.
– Ihminen ei todellakaan ole syytön kannan runsastumiseen. Kun kävelee lauantaiaamuyönä kaupungilla, niin syötävää naakalle löytyy.
– Se ei kaihda hyvää lihapiirakkaoksennusta, päinvastoin. Ja jos roskikset eivät ole kannellisia, sisältö lähtee kyllä naakan mukana, Lehtinen toteaa.
Naakka on periaatteessa muuttolintu, mutta etenkin leudot talvet ovat aiheuttaneet sen, että muutto jää yhä enemmän maan sisäiseksi.
– On yhä enemmän parvia, jotka notkuvat täällä ympäri vuoden, Lehtinen naurahtaa. (HäSa)