Kimi Räikkösen, tuon suomalaisen urheiluviihteen lipunkantajan kauden ensimmäisille testikierroksille oli televisiossa omistettu oikein erikoisohjelma, MTV3:n karmein turhake pitkään aikaan, Tulosruutu Extra: Ferrari-testi.
Varjelkaa meitä poloisia, kun formulakausi oikeasti alkaa. Urheilumoralistien vaikerrus hukkuu hirvittävään älämölöön.
Kimi Räikkönen kunnioitti aikanaan läsnäolollaan hämäläiskyläämme ja vietti häitään täkäläisessä majapaikassa, jonne johtava tie sai häiden alla kestopäällysteen ja vierelleen kevyen liikenteen väylän, josta etenkin satunnaiset lenkkeilijät iloitsevat. Muuta käyttöähän väylällä ei juuri olekaan.
Suomalaisen liikunnan ja urheilun eettisistä säännöistä formulakuskeilla on tuskin tuon taivaallista tietoa, mutta eipä ole amerikkalaisilla ylijäämäjääkiekkoilijoilla tai Helsingin IFK:n seurajohdollakaan.
Todellisuus teoissa ja kaupallisessa julkisuudessa on muutenkin jotakin aivan muuta. Terveet periaatteet loistavat poissaolollaan ruumiinkulttuurista.
Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalin jälkeen muutamat tiedotusvälineet vaikenivat aika tarkoin suomalaisesta maastohiihdosta. Aivan kuin töppäykset olisivat olleet koko lajin tai vapaaehtoisen seuratoiminnan vika.
Viime sunnuntaina valtakunnan valtalehti Helsingin Sanomat kertoi Valkeakosken SM-hiihtojen viesteistä kahdessa STT:n yhden palstan pikku-uutisessa, joita sai kaivaa lehdestä kissojen ja koirien kanssa. Sama lehti hehkutti kahdeksan palstan leveydellä NHL:n jääkiekko-ottelua, jossa suomalainen maalivahti oli torjunut “peräti 41 kertaa”. Palkkansa eteenhän torjui, luultavasti sangen kohtuullisen korvauksen sai hikikarpaloistaan.
Ei ole ihme, että suomalaiset vanhemmat rakentelevat pilvilinnoja poikiensa NHL-urista.
SM-viestit on maastohiihdon talven tärkein kansallinen katselmus. Ei ainakaan minua kuitenkaan välttämättä SM-viesteissä kiinnosta, mikä joukkue voitti, vaan ehkä enemmänkin, mikä oli kahdeskymmenes.
Haapaveden Urheilijat oli miesten viestissä seitsemäs. Mitään mediaseksikästä siinä ei kuitenkaan ole.
Urheilun aito etiikka asuu syvällä maakuntien vapaaehtoisessa seuratyössä ja yhtä hyvin myös lähiöiden korttelikiekkosarjoissa.
Kanta-Hämeessäkin kuohutti aidosti kiekkovanhempien mieliä väkivaltarikoksista tuomitun amerikkalaispelaajan tulo HPK:n liigajoukkueeseen, joka pärjää pelaamalla puhtain keinoin.
Haukkukaa vaikka ahdasmieliseksi, mutta kyllä ammattiurheilussakin pitää olla sijaa moraalille.
Tuhannet ja tuhannet nuoret jääkiekkoilijan alut ja fanit pitävät lajin huippuja ihailtuina esikuvinaan.
On hyvä muistaa urheilun eettisten periaatteiden kaksi viimeistä kohtaa: päihteiden vastuukäyttö ja väkivallattomuus.
HIFK on ottanut härskisti markkinamielessä roolin, jossa “sattuu ja tapahtuu”. Päihteiden vastuukäytöstä ei kannata joukkueen yhteydessä puhua, mutta tuskin myöskään menestyksestä SM-liigassa. Selvin päin pärjää paremmin.