Kirjoja kirjoitetaan ihan tosissaan, Kekkos-kirjoja pirun tosissaan. Tosissaan kirjamarkkinoilla on varmasti myös psykologi Pirkko Turpeinen-Saari teoksellaan Suuri yksinäinen.
Kirjassa väitetään, että presidentti Urho Kekkosella (1900-1986) oli salattu rakas, Marjatta Klemola. Pari intoutui intiimiin suhteeseen Kekkosen ollessa 79-vuotias, väittää Turpeinen-Saari.
UKK:n pojan Taneli Kekkosen leski Brita Kekkonen kuittaa Ilta-Sanomissa intiimiydet räväkällä naurulla.
– Kuinka 79-vuotiaalla ukolla voi olla intiimiä
rakkaussuhdetta, sehän on naurettavaa, tyrmää Brita Kekkonen ja kertoo, ettei ole tiennyt Marjatta Klemolasta yhtään mitään(!).
Dementiaa potevasta Urhosta on turha yrittää tehdä miehekästä rakastajaa, löylyttää Brita Kekkonen ja pyytää “anteeksi vaan”.
Brita Kekkonen teki tempun: hän nauroi kovakantisen Kekkos-kirjan silkaksi sarjakuvalehdeksi.
Salainen rakas ei ollut kuka tahansa nainen. Klemola oli kuulemma Kekkosen tärkein nainen.
Kummallinen väite.
Urho Kekkonen sentään avioitui vuonna 1926 Sylvi Uinon kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi lasta. Tuntuisi luontevalta, että puoliso oli UKK:n tärkeä nainen ainakin 1920-luvulla.
Ihmisten paneminen tärkeysjärjestykseen on kirjoissa kovin tavallista. Kuka tekee niin elävässä elämässä? Ja miksi läheisiä yleensä tulisi listata tärkeysjärjestykseen?
Millä perusteella vuoden 1979 intiimiys Marjatta Klemola ohittaisi UKK:n naisten listalla – jos tällainen lista on pakko laatia – puolison tai tämän muut hyvin tunnetut naisystävät?
Salainen rakas ja tärkein nainen toki kiihdyttävät kivasti Turpeinen-Saaren kirjan myyntiä. Mitä tarkoittaa tässä tapauksessa käsite “intiimi suhde”?
Perimmäiset kysymykset taas kerran kiehautetussa Kekkos-keitossa ovat tylyn yksinkertaisia: miksi kenenkään pitäisi olla kiinnostunut UKK:n naisista, seksisuhteista ja seksielämästä?
Toki ihmistä kiinnostaa ihminen – ja varsinkin sellainen ihminen, joka Kekkosen tavoin on (muka) huikeasti enemmän kuin ihminen.
Rumasti sanottuna ihmistä ei kiinnosta vain ihminen vaan tirkistely.
Vapaassa maassa julkkikset ovat vapaata riistaa. Silti voi kysyä, eikö Kekkosenkin elämän penkomisessa riittäisi jonkinlainen kohtuus.
Urho Kekkonen myy edelleen, vuodesta toiseen. Suuri mies, suuret rahat. Kekkonen on hyvä bisnes.
Vähintään omansa saa pois kirjailija, joka rutistaa kirjan vaikkapa aiheista Kekkonen ja paholainen, Kekkonen ja kotityöt, Kekkonen ja autot…
Kekkoseen kohdistuva pohjaton kiinnostus kielii miehen suuruudesta. UKK:n tapauksessa katsetta ei ole lainkaan pakko suunnata kahdeksankymppisen vanhuksen ilmeisen kuviteltuun seksielämään.
Kekkonen oli tekijä ja hänen tekojaan pitääkin arvioida.
Kukaan tuskin vakavissa väittää, että Kekkosen naisilla tai seksielämällä voisi selittää hänen poliittista uraansa, kasvua suomalaiseksi valtiomieheksi.