Aulangon kylpylä porskuttaa hyvänlaisessa myötätuulessa. Tahtia ei ole sanottavasti haitannut edes epävarmuus Hämeenlinnan kaupungille myönnetystä, mutta sittemmin kiistautetusta EU-tuesta.
Keskiviikkona odottelu päättyi pahaan pettymykseen. Kylpylähanketta tukenut Hämeenlinnan kaupunki menettää Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen tarkoitukseen myöntämät tukimiljoonat.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Aulangon kylpylätuki oli Euroopan unionin säädösten vastainen.
Tarina on tyly: ensin heräsi kilpailevien kylpylöiden kateus, mutta sitkeän sopasta keitti työministeriö.
Tukipäätökset olivat jo lainvoimaisia, mutta aikaisemmin vahvana pidetty niin sanottu luottamuksensuoja ei painanut KHO:ssa palaneen puupennin vertaa.
Työministeriö oli antamassa riemumielin tukirahaa, mutta sitten käänsikin kelkkansa, koska kylpylätuen pelättiin valuvan kintuille. Ja mikä nahkeita: hämeenlinnalaisen Tarja Filatovin (sd.) johtama ministeriö menee asiassa yhä TE-keskuksen eli käskyläisensä selän taakse ja syyttää sitä koko sopasta.
Aulangon kanssa kilpailevat kylpylät säikäyttivät kampanjallaan Filatovin ministeriön, joka ilmoitti hätäännyksissään pitävänsä tukea laittomana ja haki tukipäätöksen purkua KHO:lta. Ettei vain kenellekään olisi tullut mieleen, että Filatov ajaa oman kaupunkinsa etua. Yleensä poliitikolla ei ole sallaisessa mitään häpeämistä, mutta tällä kerralla ilmeisesti oli. Vielä kylpylän suunnitteluvaiheessa Filatovillakin oli toinen ääni kellossa.
Hämeenlinnan kaupunki joutui poliitikkojen ohjauksessa häärivien viranomaisten sähläyksen maksumieheksi.
EU-tuet ja niitä koskevat säännökset ovat äärimmäisen sekavia ja ne on ripoteltu kuin riisimurot eri hallinnonaloille. Järjestelmä ruokkii epäselvyyksiä.
Työministeriön hallinnonalalla oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, joten olisi parasta, että ministeriö saisi luvan keskittyä päätehtäviinsä kuten työllisyyspolitiikkaan.
Maahan tarvitaan elinkeinoministeriö, jolle kuuluisivat muun muassa elinkeinotuet ja TE-keskukset, joiden sisälle ei ole järkevää nykyisellä tavalla viedä ministeriöiden välistä byrokraattista reviirijakoa.
Kylpylätukipäätöksestä seuraa kitkerä jälkipyykki.
Onko sanottu viimeinen sana eli onko EU-rahat lopullisesti menetetty? Järjestelmän monimutkaisuus lyö silmille eli pelkkä asian selvittäminenkin lienee mahdotonta.
Mihin EU-tukien hakijat ja mahdolliset saajat voivat ylipäätään luottaa, kun viranomaiset pompottelevat asioita käsittämättömästi, ja KHO voi niin halutessaan kävellä kotimaisten lainvoimaisten päätösten yli.
Näyttää siltä, että kansallinen etu ei merkitse mitään, jos Suomessa vain on tilaisuus noudattaa pilkuntarkasti EU-sääntöjä. Etelä-Euroopassa moiselle pelleilylle naurettaisiin makeasti, eikä syynä siihen ole pelkästään sikäläinen suurpiirteinen moraali.