Fillarimessut ovat pyöräilyn harrastajalle vaarallinen paikka: päässä humisee ja silmissä vilisee, kun on tarjolla kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista sekä vielä paljon päälle.
Hurjasti pyörillään hyppivät nuorukaiset leijuvat omissa maailmoissaan. Antaa poikien hyppiä!
Pyöräily on jakaantunut lukuisiin eri alalajeihin, joista kukin voi valita omansa.
Maastopyörätyyppejäkin on useita, ja pelkkää tavallista kulkuvälinettä hakevillekin on tyrkyllä jos jonkinlaista hilavitkutinta.
Kuka nyt peruspyörää lähtisi messuilta etsimään. En minä ainakaan.
Joposta kaikki alkoi
Ensimmäinen ikioma pyöräni oli aikanaan Jopo. Ja nyt niitä taas saa. Perusidea on sama kuin vuonna 1967, vaikka pyörä on täysin uudistunut. Koeajosta ei voi kieltäytyä, kun Helkaman pääomistaja Satu Helkama sitä ehdottaa.
Jopon ajettavuus aikuisenkin alla on yllättävän hyvä. Pyörän värivalikoima on herkullinen eikä hintakaan hirvitä: 299 euroa.
Harri Halme Helkamalta esittelee innokkaasti sähköavusteista Jubilee-mallia. Pyörä on mainio laite mukavuutta rakastavalle kesäpyöräilijälle. Ladattava akku lupaa antaa puhtia polkemiseen 50 kilometrin matkalle. Koeajoradalla peli on riemukas poljettava, kun automaattivaihteetkin toimivat yllättävän hyvin. Hintaa sähköpyörällä on 1 680 euroa.
Helkaman toinen huipputuote on vielä prototyyppiasteella: Matrixissa on magnesiumvalusta rakennettu kotelorunko, joka kätkee sisäänsä Shimanon uusinta huipputeknologiaa. Hulppea edustusfillari maksaa aikanaan 2 390 euroa.
Klassikko sen olla pitää
Oma unelmapyöräni on “aina” ollut täydellinen italialainen klassinen maantiepyörä: kaunis, kevyt ja nopea. Sieltähän se löytyi: sisäänajettu Colnago Master vuosimallia “noin 1980-luvun alku”.
Miksi piti lähteä viime viikonloppuna pidetyille vuoden 2006 pyörämessuille nähdäkseen nuoruuden unelmansa?
Koska oli aika vihdoinkin etsiä uutta tilalle.
Kaksi on ylitse muiden: Colnago C 50 (hinta parhailla osilla 7 295 euroa) ja Bianchi FG Lite Carbon (5 200 euroa). Hintoja voi pitää hirmuisina, mutta jos pyöräily on elämä, ei 30 – 45000 vanhaa markkaa ole paljon.
Kun hinta, sopivuus, ajo-ominaisuudet tai muut sivuseikat eivät ratkaise, ottaisin mieluummin Bianchin. Arvatkaa mikä ratkaisi? Väri! Celesten vihreä on kauniimpi kuin synkkä musta. Eduardo Bianchi peri voiton Ernesto Colnagosta!
Sitten eksyn espanjalaisen Orbean osastolle. Luonteikas baskipyörä Orbea voisikin olla se oikea.
Aika-ajopyörällä ei ole mitään tekemistä järkevän pyöräilyn kanssa. Pyöräilyn superkilpureilla ajetaan kiekot humisten niin kovaa kuin päästään, revitään reisillä silmät sumeina.
Orbean sinivalkoisen hurjimuksen tanko ei hapuile sivulle, vaan osoittaa häpeämättömästi eteenpäin. Jos pyöräilyssä on jotakin miehekästä, se jokin on Orbean ohjauksessa. Tangosta tukevasti kiinni ja satulaan! Ei, en kysy hintaa, vaan karistan unelman. Luultavasti huonolla menestyksellä.
Maastopyörät halventuneet
Maastopyörällä pääsee poluilla kuin tyhjää vain, parhailla umpimetsässä ja kivikoissa. Lisäksi maasturi käy mainiosti peruspyöräksi.
Giantin etu- ja takajoustolla varustettu musta maasturi oli nastarenkaineen kuin lähtövalmiina suomalaiseen talveen.
Intersportin maahantuoma uutuusmerkki on Jamis, jota messuilla esitteli Otto Vuotila Tawast Cycling Clubista.
Hyvästä maastopyörästä ei tarvitse välttämättä maksaa hirvittävästi. Hinnat ovat viime vuosina jopa laskeneet. Samalla rahalla saa enemmän kuin vielä pari vuotta sitten.
Huippumaasturit maksavat maltaita, mutta jo muutamalla satasellakin saa kelvollisen pelin, jos pyöräilijä tyytyy “pelkkään” etujoustoon ja hieman halvempaan osasarjaan. Varustelussa muun muassa levyjarrut ovat yleistyneet. Ja jarruthan ovat kypärän lisäksi pyöräilijän tärkeimmät turvavälineet.
Pyörän hintaa nostaa osien ohella paino: mitä kevyempi pyörä, sitä kalliimpi. (HäSa)