Keskustelu työelämästä on kuumentunut hyvän aikaa. Paperiliiton onneton työtaistelu syineen ja seurauksineen oli vain tulivuoren purskaus. Rikinhajuista tekstiä pulppuaa yhä puolelta jos toiselta. Osa härnäyksen jatkumoa on myös Sauli Niinistön (kok.) kampanjateema “Työväen presidentti”.
Vinkki Tarja Halosen kampanjatoimistolle: tehkää ehdokkaastanne “yrittäjien presidentti”. Kyllä duunarikin yrittää, niin perkeleesti: jaksaa, tulla toimeen, kouluttautua koko työuran, sovittaa yhteen työtä ja perhettä…
Sen sijaan Halonen pannaan mielikuvituksettomasti näyttämään kenen joukoissa seisoo. Lauantaina demareiden ja vasemmistoliiton ehdokas vierailee, kuten viime vaalienkin alla, SAK:n valtuustossa.
Kampanja- ja mainostoimistot, tätäkö on se Luovan Luokan Esiinmarssi, jota talousmaailman gurut ovat toitottaneet?
Niinistön käyttämä mainostoimisto oli pelastamassa taannoin Korkeasaaren paviaaneja. Nyt pitäisi pelastaa työväki työväenaatteen häkistä. Ties mihin häkkiin.
Kuten paviaanit olivat yllättävän kansallisen kiinnostuksen kohde, on työväki vain objekti niille työnantajille, jotka ajattelevat yksiulotteisesti. Ja jos se on subjekti, on se ei-hyväksyttävän joukkovoiman näyttäjä ja käyttäjä.
Tiistain Hämeen Sanomissa vaati Lapinleimu Oy:n entinen toimitusjohtaja Eero Lapinleimu, että “rakenteisiin on pakko puuttua”. Ja taas tarkoitettiin lähinnä ay-toimintaa. Miksei sitä voi sanoa suoraan?
Yhteiskunnalle on elintärkeää pitää huolta yrittäjistä – eritoten uusien yrittäjien saamisesta. Mutta ei ay-liikekään ikinä lopu. Tiistaina juhlittiin Suomen suurimman ammattiliiton syntyä.
Työehtosopimusten voimassa ollessa ei työmarkkinoilla vallitse työrauha, vaan kylmä sota. Kauhun tasapaino toimii.
On etsittävä keinoja sivistyneeseen, rauhanomaiseen rinnakkaineloon. Aina on oleva johtava ja suorittava “luokka”.
Globaaliin talousjärjestelmään on siirrytty vasta, kun ammatti- ja työnantajaliitot ovat maailmanlaajuisia. Kuten ovat suurfirmatkin.
Pian kai suomalaiselta kenkätehtaaltakin saa kenkää vain duunari. Mutta ei koko tehdastuotanto ole siirtymässä Suomesta, vaikka sen käsityksen voi saada joidenkin teollisuuden edusmiesten puheista.
Tiistaina kerrottiin, että Suomen teollisuuteen oli alkanut syntyä uusia työpaikkoja enemmän kuin entisiä meni. Ja vuoden kolmannella neljänneksellä työllisyys parani selvästi.
Maan talousnäkymiä ei huononna vain työvoiman suhteellinen kalleus. Kansantuotteen kasvusta osa valahtaa ulkomaille halventuneiden vientihintojen myötä. Tämä koskee myös keskeisiä vientituotteita, eli elektroniikkaa ja paperia.
Makrotalouden ilmiöitä ei pidä unohtaa yritystason ongelmia pähkäiltäessä.
Eikä pörssi irtisanomisia “määrää”. Eihän Suomessa pörssi edes toimi! Aidosti kaupan olevia osakkeita on vähän, eivätkä firmat hae pörssistä rahoitusta kasvulleen ja liiketoimintansa kehittämiseen.