Ystäväni 90-vuotias äiti asuu yksinään Hämeenlinnan keskustassa. Hän on heikkonäköinen ja arka, liikkuukin aika huonosti. Hän on jonottanut vanhainkotiin pari vuotta.
Tutkimuksissa todettiin, että hän on liian heikkokuntoinen palvelutaloon. Hän tarvitsee vanhainkodin huolenpitoa. Silti hän on yhä kotona ja sukulaiset sydän syrjällään.
Iäkäs ihminen ei enää totu muutoksiin. On todella hankalaa joutua jatkuvasti tekemisiin uusien kotipalvelun työntekijöiden kanssa.
Vähemmästäkin epäilee, että jotain on taas hävinnyt, liekö peräti varastettu. Sokea ei näe, että tavaroiden järjestystä on vain muutettu.
Vanhuksen ei katsota tulevan toimeen palvelutalossa, mutta omassa kodissaan hänen odotetaan selviävän. Kotipalvelu ei mitenkään voi paikata ympäri vuorokauden paikalla olevaa henkilökuntaa.
Hämeenlinnassa vanhainkoteihin jonottaa virallisesti noin 120 kaupunkilaista. Heistä on terveyskeskuksen vuodeosastolla noin 70. Tästä voidaan laskea, että kotona vanhainkotipaikkaa odottaa 50 ikäihmistä.
Myös terveyskeskuksen vuodeosasto on väärä paikka vanhuksille, jotka tarvitsevat perushoivaa, eivät sairaalahoitoa.
Mitä omaiset voivat tässä tilanteessa tehdä? Joku ottaa töistä virkavapaata ja ryhtyy omaishoitajaksi. Läheskään kaikille tämä ei ole mahdollista, koska jollain pitäisi elää. Omaishoitajille maksettu korvaus on minimaalinen.
Hämeenlinnassa hoitoketju näyttää jumiutuneen pahemman kerran. Kun vanhainkodit eivät vedä ja palvelutaloissa ei ole yövalvontaa, ihmiset unohdetaan terveyskeskuksen sairaalaan tai omiin koteihinsa.
Hoitoketjusta on puhuttu kauniita sanoja vuosikausia. On muistutettu, että ihmisen pitää asua kodinomaisissa olosuhteissa vanhanakin. Keskussairaala on vain erikoissairaanhoitoa tarvitseville. Terveyskeskus taas leikkauksista toipuville ja kuntoutuville. Asuinpaikka se ei ole.
Hoivaa voidaan antaa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa.
Hoitovuorokausi keskussairaalassa maksaa potilaan kotikunnalle 280 euroa siinä vaiheessa, kun odottaa siellä jatkohoitopaikkaa. Terveyskeskuksessa hoitovuorokausi maksaa 140 euroa ja palveluasumisessa 80-90 euroa.
Hämeenlinna on nyt heittänyt koko hoitoketjun romukoppaan. Kaupunginjohtaja Tapani Hellstén sanoo, että perusturvan on uudistettava toimintatapojaan ja löydettävä jostain lisätehoja.
Aina on pohdittava, voiko jonkun asian hoitaa toisinkin, järkevämmällä tavalla. Siinä kaupunginjohtaja Hellstén on oikeassa. Nyt vain taitaa olla niin, ettei se kertakaikkiaan riitä. Hoitoketjun rasvaamiseen tarvitaan ihan oikeata rahaa. Entä, löytyisikö yksityisten hoivapalvelujen kilpailuttamisesta jotain apua?