Tasan kymmenen vuotta sitten Hämeenlinnassa oli puheenaihe ylitse muiden. Kaupunginjohtaja Tapani Hellstén oli edellisviikolla avannut keskustelun moottoritien kattamisesta. Ideaa oli kaupunginhallituksessa kevään aikana jo epävirallisesti puitu pariin otteeseen ja päättäjät olivat avoimia selvittämään katteen toteuttamismahdollisuudet. 6. toukokuuta kaupunki kutsui tiedotusvälineet infoon, jonka alkajaisiksi apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo vakuutti kaupungin selvittävän katehanketta nyt ihan tosissaan. Tiedotustilaisuudessa esiteltiin myös ensimmäinen kumppani: vakuutusyhtiö Pohjantähti, jonka tehtävänä oli etsiä katteelle rahoitus. Kesän korvilla keskusteli taukosi hetkeksi. Aiheeseen palattiin vasta syyskuussa, jolloin Pohjantähden toimitusjohtajalla Eero Ylä-Soininmäellä oli kerrottavaa. Hän vakuutti sijoittajien kiinnostusta kohteeseen. Isosuo säesti kertomalla, ettei tiehallinnollakaan ole mitään aietta vastaan. Tammikuussa 2003 kaupunki esitteli uuden yhteistyökumppanin. Rakennusliike NCC Finland Oy laatisi tarkemman kannattavuusselvityksen yhdessä kaupungin ja edelleen kuviossa mukana olevan Pohjantähden kanssa. Kaupunginhallituksen vahvistama kumppanuussopimus tulkittiin ensimmäiseksi konkreettiseksi askeleeksi kohti katetta. Kun hanketta oli valmisteltu vuoden päivät, pääsi valtuusto ensimmäisen kerran sanomaan asiasta mielipiteensä. Tähän saakka hanke oli ollut kaupunginhallituksen ja ohjausryhmän näpeissä. Isosuo korosti kokouksen alla, että kyseessä on periaatepäätös siitä, lähdetäänkö hankkeeseen vai ei. Valtuusto päätyi hankkeen kannalle. Kesti kuitenkin vielä kahdeksan vuotta ennen kuin rakennustyöt katteella pääsivät alkamaan. Asiakkaat kotoa vai kauempaa? Vuosien saatossa perustelut kattamiselle ovat vaihdelleet. Aivan aluksi puhuttiin tarpeista laajentaa kävelykeskustaa, uudistaa Paasikiventietä ja uusia moottoritien liittymät. Myös Kaivokadun parkkipaikalle kaivattiin lisäkantta. Ensimmäisessä infossa korostettiin lisäksi katteen piristävän kaupungin liike-elämää. Arveltiin, että jos keskusta laajenee moottoritien päälle, vuosittain ohi sujahtavasta seitsemästä miljoonasta autosta monelle syntyy houkutus poiketa tieltä kaupunkiin. Keväällä 2005 turistipuheista oli luovuttu ja kauppakeskuksen asiakkaiden korostettiin löytyvän pääasiassa Hämeenlinnan seudulta. – Ei Hämeenlinna ole koskaan ollut sellainen kaupunki, että tänne tultaisiin ostoksille muualta. Moottoritie katetaan Hämeenlinnan seudun asukkaita varten. Toki asunnoille voi löytyy kysyjiä muualtakin, arvioi apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo tuolloin. Katteelle vaiko sittenkin kuivalle maalle? Ensimmäisessä infossa toukokuussa 2002 esiteltiin jo ensimmäisiä luonnoksia siitä, mitä katteelle olisi mahdollista toteuttaa. Luonnoksissa moottoritien päälle oli piirretty suuri hotelli ja neljä itä-länsisuuntaista liike- ja toimistorakennusta, joiden läpi pääsi esteettä kulkemaan. Kate jatkui aina Lukiokadun sillalle saakka. Pohjoispuolelle oli kaavailtu lähinnä asuntoja sekä Suomen ensimmäistä imax-elokuvateatteria, jossa katsoja on ikään kuin keskellä elokuvaa. Keväällä 2003 alettiin pikkuhiljaa puhua moottoritien kattamisen sijaan keskustan länsireunan laajentamisesta. Apulaiskaupunginjohtaja kehotti yleisötilaisuuksissa unohtamaan edelliskeväänä esitellyt havainnekuvat, sillä todennäköisesti uudisrakennukset sijoittuisivatkin kuivalle maalle. – Tien päälle rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, kun Kaivokadun ja moottoritien välissä on muutenkin riittävästi tilaa, Isosuo arveli tuolloin. Monien vaiheiden jälkeen kate päätettiin lopulta toteuttaa. Kauppakeskus on tarkoitus avata syksyllä 2014. Myös ensimmäisissä katteen varren kerrostaloissa pitäisi olla silloin jo elämää. (HäSa)
Kate laajentaa kaupungin sydäntä
Hämeenlinnan entinen kaupunginjohtaja Veikko Syyrakki herätti 2000-luvun alussa henkiin idean keskustan ja Myllymäen kaupunginosien yhdistämisestä katteen avulla. – Se oli vuoden 2001 puolella, kun jutustelin kerran Pohjantähden toimitusjohtajan Eero Ylä-Soininmäen kanssa aiheesta. Tulimme siihen tulokseen, että mitä jos yritettäisiin viritellä hanke uudestaan liikkeelle. Tein siitä pohjapaperin, jossa käytiin läpi, mitä hyötyä hankkeesta olisi, kuinka paljon liikennettä voitaisiin tavoittaa ja niin poispäin. Siitä se tavallaan lähti liikkeelle, Syyrakki muistelee. Ensimmäisen kerran kateratkaisua pohti arkkitehti Pirjo Nikkilä 1969 tekemässä diplomityössään, jossa hän oli hahmotellut kansiratkaisua moottoritien päälle aina Paasikiventieltä Koulukadulle saakka. Ajatus ei kuitenkaan tuolloin edennyt sen pidemmälle. Syyrakin mukaan 2000-luvun alussa rakennustekniikka oli parantunut niin paljon, että kate oli aiempaa helpompi ja nopeampi toteuttaa. – Aiemmin vähän pelättiin tunneliturvallisuusriskiä. Kyllä siinä varmaan sitäkin oli, ettei hankkeeseen uskottu kovin helposti löytyvän investoreita, Syyrakki pohtii. Tällä kertaa hanketta lähdettiin edistämään eri otteella. – Yritettiin aluksi vähän haarukoida, onko järkevää lähteä sijoittamaan lisää rahaa selvitykseen. Näin tehtiin, kun näytti siltä, että kyllä siitä voisi jotain tullakin, Syyrakki sanoo. Pikavuoropysäkki puuttuu Reippaasta alusta huolimatta kate kohtasi vielä monta mutkaa ennen toteutumistaan. Alkuaikoina hankkeen ohjausryhmässä istunut Syyrakkikin on seurannut katteen etenemistä viime vuodet tavallisen kaupunkilaisen roolissa. – Tottakai se kiinnostaa. Vaikka kyllä minä odotin, että se olisi pikkuisen nopeammin toteutunut, Syyrakki tunnustaa. Onko katteesta nyt tulossa sellainen kuin alun perin ajattelitte? – Kannen päälle tulee sitä, mitä joku on markkinaehtoisesti valmis rakentamaan. Kaupunki ei voi rakentajaksi ryhtyä. Köydellä on paha työntää, niin kuin sanotaan. Yksi asia häntä on kuitenkin jäänyt vähän kaivelemaan. – Pikkuisen vähälle selvittelylle jäi, että entäs jos olisi laitettu samaan yhteyteen se linja-autoasema. Paikasta tulee joka tapauksessa sisäisen liikenteen solmukohta. Vieläkään ei ole liian myöhäistä katsoa hyvät pysähtymispaikat Helsingin ja Tampereen välillä kulkeville busseille, Syyrakki vinkkaa. Tämän päivän kievari Eniten Syyrakkia kiinnostaa nähdä, kuinka tuleva kate kauppakeskuksineen ja pysäköintihalleineen vaikuttaa Hämeenlinnan keskustaan. – En odota, että se yhtään nykyistä enemmän pystyisi näivettämään keskustaa. Pikemminkin keskustan asema voi Hämeenlinnan sisäisesti vahvistua. Toinen kiinnostava asia on, missä määrin liikennevirrasta onnistutaan pysäyttämään pistäytyjiä katteelle. Jos ei ihan tumpeloita olla, niin kyllä siitä vähintään yhtä mukava paikka pystytään rakentamaan kuin Linnatuulesta. Syyrakki välttää puhumasta Hämeenlinnan uudesta sydämestä. – Käyttäisin sanaa laajentunut sydän. Jo aikoinaan totesin, että meidän keskustamme on tämänkokoiselle kaupungille liian pieni. Jos kate on elinvoimainen, se luo edellytyksiä myös Reskalle. Katetta on markkinoitu työnimellä Hämeenlinnakeskus, mutta nimestä on tarkoitus järjestää vielä ennen kauppakeskuksen avajaisia kilpailu. Onko idean isällä mielessään jokin sopiva nimi? – En ole oikeastaan sitä ajatellut, sillä olen insinööri, en pappi. Nimessä ei ehkä kannata kauheasti korostaa sijaintia moottoritien päällä. Varmaan sille pitäisi antaa sellainen nimi, joka mahdollisimman houkuttelevasti kuvaa sitä, mitä siinä päällä on. Pitäisikö nimen liittyä Hämeenlinnan historiaan? – Nyt ollaan paikalla, jossa vielä 1950-luvulla soudeltiin, joten siihen ei kannata varmaan vedota. Mutta jos keksittäisiin jokin historiallinen yhteys, joka jollain lailla kuvaisi Hämeenlinnaa kauppa- tai levähdyspaikkana, keskiajan kievarina… Syyrakki jää pohtimaan. (HäSa)
Tästä pääset Katepeliin!