Yhä useammin etenkin kunnat ja seurakunnat palkkaavat ulkopuolisen urakoitsijan toteuttamaan ympäristönsä rakennustöitä. Työtä pitää kuitenkin myös valvoa, ja tässä kuvaan astuu vihervalvoja.
Valvojan tehtäviin kuuluu työn laadun valvominen ja huolehtiminen siitä, että työt sujuvat aikataulussa. Lisäksi vihervalvoja tallentaa työvaiheita kuvina ja asiakirjoina, jotta mahdollisia ongelmia voidaan selvittää myös jälkikäteen.
Vihervalvojia koulutetaan Hämeen ammattikorkeakoulun (Hamk) täydennyskoulutuksessa. Lehtori Reijo Eskolan mukaan vihervalvojan työ on erittäin vaativaa.
Valvojan tehtäviin hakeutuvalta vaaditaan ammatillisen tiedon lisäksi määrätietoista luonnetta.
– Tietämys alasta on tietenkin ensimmäinen edellytys. Asioista täytyy tietää, kun valvoo muiden työtä.
– Luonteeltaan valvojan pitää olla päättäväinen ja havaituista epäkohdista täytyy kertoa rakentavasti. Rakennuttajan kanssa on pystyttävä hyvään yhteistyöhön, Eskola sanoo.
Vihervalvoja-nimike johtaa Eskolan mielestä vääriin mielikuviin, sillä vihervalvojan tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin kasvien istuttamisen valvontaa.
– Maanrakennus, kuivatus ja kivirakenteet muodostavat suuren osan ympäristörakentamisesta. Kasvien osuus on vain noin neljännes, Eskola sanoo.
Kursseilla opiskelijoita ja urakoitsijoita
Valvojiksi kouluttautuvat ovat yleensä koulutukseltaan hortonomeja tai insinöörejä. Kaikki vihervalvojan pätevyyden saaneet eivät kuitenkaan tee valvojan töitä.
Eskolan mukaan vihervalvojakurssille osallistuu opiskelijoiden lisäksi usein myös urakoitsijoita, jotka ovat kiinnostuneita siitä, millaista työtä valvojat käytännössä tekevät.
– Kurssilta saatavat tiedot auttavat urakoitsijoita parantamaan työnsä laatua.
Aikaisemmin vihervalvojakursseja järjesti Hamkin lisäksi myös Viherympäristöliitto. Nyt tahot tekevät kuitenkin yhteistyötä ja Hamk on päävastuussa kurssien järjestämisestä.
– Kilpailua ei oikeastaan tarvita. Kursseillamme on useita eri puhujia, joten koko ala on edustettuna. Yhdellä suulla ei siis puhuta, Reijo Eskola sanoo. (HäSa)