Berliiniläinen kirjastoalan opiskelija Sebastian Wilke selailee kiinnostuneena Hämeenlinnan kirjaston nuottikokoelmia. Vaikka juuri musiikkikirjastot ovat kiihtyvällä tahdilla joutuneet sopeutumaan uusiin julkaisuformaatteihin, paperinen nuotti on ja pysyy.
– Eikä printti kokonaan katoa muutenkaan, ei ainakaan pitkiin aikoihin, Wilke sanoo.
Tosiasia kuitenkin on, että kirjastot ovat keskellä myllerrystä. Missä kaksi kirjastoammattilaista kokoontuu, siellä puhutaan e-kirjoista, e-lehdistä ja ladattavista tiedostoista.
Näistä teemoista keskusteltiin myös Hämeenlinnan Verkatehtaalla nuorten kirjastoammattilaisten tapaamisessa. Paikalla oli seitsemisenkymmentä vastavalmistunutta kirjastonhoitajaa eri puolilta maailmaa.
Tapaaminen liittyy Helsingissä tänään alkavaan kansainväliseen kirjasto- ja informaatiojärjestön, IFLA:n kokoukseen. Sinne odotetaan noin 4 000 kirjastoalan ammattilaista 120 maasta.
Minkälaisia kirjastot mahtavat olla 20–30 vuoden kuluttua, jos tekniset uudistukset aina vain jatkuvat?
Sebastian Wilkellä on selkeä visio asiasta.
– Ne voisivat olla avaria ja viihtyisiä tiloja, sellaisia kuin vaikkapa Verkatehtaan aula kahviloineen, hän luonnostelee.
Wilke uskoo tulevaisuuden kirjastojen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että kirjastoissa on paljon (lukusalin kaltaista) tilaa, johon ihmiset voivat kokoontua työskentelemään tietokoneillaan.
– Vaikka kaikki tieto olisi saatavilla netistä, ihmiset haluavat tulla toisten ihmisten luokse. Ei kukaan halua nyhrätä pelkästään yksin kotonaan, hän uskoo.
Nuoret ammattilaiset tuulettavat
Berliinin Humboldt-yliopistossa opiskeleva Sebastian Wilke on puheenjohtajana kansainvälisessä “nuorkirjastonhoitajien” ryhmässä (IFLA New Professionals).
Nuoruus ei tarkoita pelkästään ikää, vaan jäsenistöön kuuluu ylipäätään vastavalmistuneita “uuden polven kirjastonhoitajia”.
Oman työuransa ja ammattiasemansa lisäksi nuoret haluavat kohentaa kirjastolaitosta kokonaisuutena.
– Monilla on erityistaitoja. He ovat hyviä uuden teknologian ja sosiaalisen median kanssa ja he ovat hyviä ryhmätyön tekijöitä, Wilke luettelee.
Näistä taidoista on etua, jos ja kun kirjastot halutaan pitää kiinni nykyajan menossa.
Wilke ei halua mollata pitkään alalla olleita kollegoitaan. Myös heistä monet ovat avoimia ja osaavat hyödyntää uutta teknologiaa. Wilke pitää nykyistä kirjastolaitosta kuitenkin turhan hierarkisena systeeminä.
– Vanhoihin rakenteisiin on vaikea vaikuttaa yksin. Yhdessä muiden innokkaiden kanssa saamme enemmän aikaan, hän perustelee nuorkirjastonhoitajien toimintaa.
Omaa unelmatyöpaikkaansa Sebastian Wilke ei vielä osaa kuvailla eikä kuvitella. Hänen opintonsa ovat loppusuoralla, mutta alkuvaiheen innostus musiikkikirjastoihin on jo väistymässä uusien ideoiden tieltä.
– Olen viime aikoina keskittynyt paljon projekteihin ja tapahtumajärjestämiseen. Ehkä voisin työllistyä sillä puolella, hän suunnittelee. (HäSa)