Suomen talous on nyt vakaa. Tätä mieltä on ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka vieraili Hauholla Wuolijoen kartanon 570-vuotisjuhlilla lauantaina.
Silti hän ymmärtää, miksi veronmaksajat ovat vihaisia. Niin he olivat jo keskiajalla antaessaan oravannahkoja Jaarli Birgerille, mikä tuli ilmi kartanon juhlilla esitetyssä kuvaelmassa.
– Raha kasaantuu ja tuloerot kasvavat. Tämä on tapahtunut, kun pankkisektori on jakanut isoja osinkoja omistajilleen. Nyt, kun pankit ovat vaikeuksissa, ne huutavat veronmaksajia apuun, Tuomioja summaa.
Hänen mielestään pankkien tulisi kantaa ottamistaan riskeistä koituneet tappiot.
– Pankkisektoria vaivaa moraalikato. Ne haalivat omaisuuksia, mutta eivät ota vastuuta virheistään.
Demokratia on kriisissä
Talouskriisin velloessa maailmalla Tuomioja on hyvillään, ettei Suomi aio tehdä lisäleikkauksia valtion budjettiin.
– Kaikki eivät voi säästää yhtä aikaa. Silloin kysyntä ja tuottavuus laskevat ja kaikki köyhtyvät.
Talouskriisin lisäksi Tuomioja näkee, että demokratia on kriisissä. Suomessa on vahva parlamentarismi, mutta Euroopan Unionin tasolla on paljon suljettujen ovien takana tehtävää suunnittelua.
– Avoimuutta täytyy lisätä. Meillä täytyy olla EU:n sisällä yhteisiä mekanismeja, mutta se ei voi perustua kabinettipolitiikalle. Nykyään EU:n kokouksissa vallitsee yksi ainoa totuus.
Velkasaneeraus olisi lainaa parempi
Tuomioja ei ole yllättynyt, että hämeenlinnalaiset eivät olleet perjantaina Hämeen Sanomissa julkaistussa gallupissa huolissaan talousasioista.
– Euroopan velkakriisi ei juuri näy Suomessa. Luvut miljarditappioista ovat teoreettisia ja vasta pahimmillaan riskit voivat ulottua Suomeen asti.
Hänen mielestään talousongelmiin joutuneissa Euroopan maissa täytyisi tehdä velkasaneeraus. Nykyiset velka-apupaketit eivät olleet oikea ratkaisu, mutta Saksan ja Ranskan kaltaisten isojen valtioiden kanssa on paha painia.
– Suomi ei ole uppiniskainen vaatiessaan velkatakuita. Meidän rahkeemme eivät riitä koko EU:n linjan muuttamiseen.
Tuomioja kuitenkin kannattaa sitä, että Suomi osallistuu köyhempien maiden auttamiseen esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta. Se on velvollisuus, joka rikkaan maan pitää hoitaa. (HäSa)