Suomeen saatiin – se on melkein varmaa – laaja tuporatkaisu, jota ei saa tupoksi sanoa. Ei saa, koska se on virallisesti jotain muuta kuin vanha tupo.
Miksi raamisopimusta ei saa sanoa tupoksi, sitä tuskin tietävät edes tuposta päättäneet.
Valtakunnassa kaikki hyvin? Ei ollenkaan, sillä päällä on työmarkkinoita heiluttava kiista tupoon sisältyvästä kolmen päivän koulutuksesta.
Virallisesti kiista ei koske kolmea koulutuspäivää vaan kolmen päivän koulutusoikeutta. Tätäkään ei siis saa sanoa: nyt riidellään kolmesta koulutuspäivästä.
Tupopöydässä sovittiin jotain. Kun neuvottelut kestivät tuskallisen kauan voisi kuvitella, että lopputulos on pilkuntarkka.
Ei alkuunkaan.
Työantajien EK:n mukaan koulutuksesta sovittiin ehkä ilmeisesti jotain. Palkansaajien mielestä asia on selvä: kolmen päivän koulutus työvuodessa on jokaisen palkansaajan perusoikeus.
Näkemysten eroa kutsutaan kiistaksi ja kun pelilaudalla ovat työmarkkinajärjestöt lihavaksi riidaksi.
Ei hätää, työministeri Lauri Ihalainen (sd.) ravistelee hihastaan ratkaisua. SAK:n ex-pomo on perustamassa työryhmää, joka yrittää sovitella kiistan kesäkuun alkuun mennessä. Tällä hän turvaa sitä, ettei koko tupo kellahda nurin.
Tänään ei ole aprillipäivä. Kolmen päivän kiistaa odottaa ainakin puolen vuoden sovittelu! Työryhmät pyytävät yleensä lisäaikaa…
Sen
ymmärtää, että asiallisista asioista syntyy vaikeitakin riitoja. Kolmen päivän koulutus on asia, jolla ei olisi pitänyt olla mitään sijaa tupopöydässä. Kuka valopää on idean isä?
Työpaikkojen koulutus ei kerta kaikkiaan kuulu Helsingin herroille. Mutta siltä näyttää, että tupopöydässä voidaan sopia ihan mistä vaan.
Palkansaajajärjestöt pyörittelevät koulutusta kuin pelissä olisi vapaata. Ei ole: kolmen päivän koulutus on kolme päivää työtä.
Koska koulutetaan, missä koulutetaan, mitä koulutetaan ja ketä koulutetaan, nämä asiat on tietysti saatava päättää työpaikoilla.
Onko työpaikoilla pelkkiä idiootteja? Että kun tehdassaliin tulee uusi sorvi niin työnantaja ja duunarit eivät ilman työmarkkinoiden neuvojia ymmärrä, että koneen käyttäjät on koulutettava?
Entä mitä järkeä on nakertaa työn tuottavuutta kolmen päivän pakkokoulutuksella?
Kyllä
olemattomasta edelleen kiihtyvä riita saadaan. Olisiko jo korkea aika harkita sovittelua ainakin kolmessa työryhmässä, ministeri Ihalainen?
Inttää voi jo mitä on koulutus. Onko se koulutusta, jos pomo käy kolmena päivänä erityisesti kouluttamassa alaistaan?
Työpaikoilla tarvitaan varmaan pelkästään valvojaksi koulutusvastaava, joka tulee kouluttaa tehtävään – ja hänelle työpariksi koulutettu apulaiskoulutusvastaava.
Koulutus kannattaa. Aina. Niin hoetaan.