Tervakosken Seuratalo on viime syksystä alkaen ollut osittain koulutalo. Tervakosken koulun ahtauden takia kolme sen opetusryhmää siirrettiin sinne omaksi pieneksi yksikökseen.
Opettaja Mari Pirttimäki pitää ratkaisua hyvänä.
-Täällä kello ei soi, eikä elämä ole ihan niin minuuttipeliä kuin pääkoululla. Meillä on suurempi vapaus rytmittää toimintaa.
Tunnin ruokavälkkä oppilaiden mieleen
Oppilaat pitävät Pirttimäen mukaan erityisesti siitä, että aamupäivän ruokatauko kestää kokonaisen tunnin. Ensin on aikaa syödä kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen on aikaa telmiä pihalla.
-Moni on sanonut, että nyt ehtii syömään riittävästi. Pääkoulussa on enemmän kiirettä, kun ruokalaan on tulossa muita ryhmiä syömään.
Seuratalon alakertaan on remontoitu kolme luokkahuonetta. Liikunta ja ruokailu hoituvat katutasossa olevissa saleissa.
-Juuri nyt salissa on teatterikatsomo, mutta se ei haittaa, sillä meillä on uintikausi ja ulkoliikuntaa.
Seurataloon ovat kotiutuneet kaksi ekaluokkaa ja yksi kakkosluokka. Ekaluokkalaiset eivät ole muualla koulua käyneetkään, mutta kakkosluokka kävi viime lukuvuoden pääkoulua, ja siirtyy taas sinne ensi syksynä.
-Tarkoitus on, että täällä käydään kaksi ensimmäistä luokkaa, ja kolmannelle luokalle siirrytään päiväkoululle, sillä silloin tarvitaan teknisen ja tekstiilityön tiloja ja alkaa englannin opiskelu.
Vilkkaat pojat opettajan näpeissä
Pirttimäen mielestä Seuratalon yksikkö sopii niin rauhallisille tytöille kuin vilkkaille pojillekin.
-Tosin pojat eivät pidä siitä, että he ovat täällä opettajan näpeissä, Pirttimäki hymyilee.
Kakkosluokkalaisella Erika Lampénilla on kokemusta molemmista paikoista.
-Parasta täällä on se, ettei ole missään ruuhkaa, ei edes välkällä, hän sanoo.
Erikaa opettava Pirttimäki muistaa, kuinka Erika oli silloin tällöin hukannut kaverinsa isossa koulussa.
-Seuratalon pihaan ei voi kukaan hävitä.
Aidattu piha on pienehkö. Torstaina välituntivalvojana toiminut opettaja Laura Välläri kertoo, että aidan toisella puolella virtaava Tervajoki arvelutti aluksi joitakin vanhempia.
-Mitään muuta ei ole sattunut kuin että kerran pallo karkasi jokeen. Naapuri kävi soutuveneen kanssa noukkimassa sen talteen, Välläri kertoo.
Vällärikin pitää Seurataloa pienempien oppilaiden kannalta hyvänä paikkana.
-Itse tulin tänne vapaaehtoisesti. Olin hoitovapaalla, kun rehtori ehdotti tätä minulle. Olen ollut kymmenen vuotta pääkoulussa, joten tämä on vaihtelua.
Yhteistyötä eläkeläisten kanssa
Seuratalon koululaiset ovat myös tekemisissä kylän eläkeläisten kanssa, sillä talo on paikallisen eläkeläisyhdistyksen kokoontumispaikka.
-Aluksi vähän katseltiin toisiamme ja taidettiin ihmetellä, pystytäänkö tässä rinnakkain olemaan, Pirttimäki kertoo.
Alkukyräilyn jälkeen yhteistoiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Eläkeläiset vierailivat koulun itsenäisyysjuhlassa, ja koululaiset esiintyivät eläkeläisten pikkujoulussa. Lisäksi kakkosluokka osallistui eläkeläisten järjestämään sisäliikuntapäivään.
Yhteyksiä pidetään tietysti myös pääkouluun. Kerran kuukaudessa Seuratalon luokat osallistuvat pääkoululla pidettävään päivänavaukseen, ja muissakin tilaisuuksissa käydään, puolin ja toisin.
Erika Lampén pitää pikkukoulun ainoana huonona puolena sitä, että kummit ovat nyt kaukana eikä heitä näe enää välitunneilla.
Jokainen Tervakosken koulun ekaluokkalainen saa koulutaipaleensa aluksi kummioppilaan viidenneltä luokalta. Kummisuhde kestää kaksi vuotta.
-Kummit kävivät kuitenkin pikkujoulussamme, Erika muistaa. (HäSa)