Nykyään toimittaja saa sulkia hattuunsa mitä sensaatiomaisempien uutisten tekemisestä. Kesällä eräänlaiset jymyuutiset ovat kuitenkin ehtyvä luonnonvara. Olette varmasti huomanneet tämän. Epätoivoisia Arctic Sea-asetelmia viritellään kaikenlaisille mystisille ökypursille, jotka sumussa lipuvat salamyhkäisesti Suomi-neidon helmoihin.
Ei mene kauan, että tajuaa elävänsä uutisten mätäkuuta.
Mätäkuussa toimittaja-maitokahvinarkomaani ajautuu helposti hulluuden partaalle: Kuluneen kuun aikana Suomen hidastuminen näkyy konkreettisesti muun muassa siinä, kuinka vastikään ostettu maito jumittuu suurkönttinä purkin suulle. Hekumallinen kahvin ensiryystö estyy, koska kuumuus on hellinyt maidon pilalle ennätysnopeasti.
Päivä jatkuu niin kuin on alkanutkin: outona. Toimittajan on vaikeuksia saada yhtään valkokauluskaveria puhelimeen, vaikka sentään asutaan teleliikenteen luvatussa maassa.
Ne, jotka voisivat kertoa bisneshankkeen laajentumissuunnitelmista, ovat muka lomalla.
Soitetaan vaikkapa rakennusprojektista vastaavaan firmaan.
– Ai mikset et voi kertoa? Sinähän olet kuitenkin tässä asianosaisena.
Kommentteja on himputin vaikea saada, kun hienoon ulkoisen viestinnän kaavion vastuuhenkilöksi ruksattu kaveri on mökillä jossakin päin perähikiää. Vastuuhenkilö tekee kattoremonttia, joten puhelin ei ole hollilla koko ajan. Hän on kuulemma ainut ihminen joka asiasta saa leukaperiä liikutella. Näin toimittajalle ilmenee, että yksittäisen työntekijän kommenttia firman asioista ei tuosta vain saakaan. Soraäänet on siivottu kuulumattomiin kliinisen-siistin imagon tieltä, ja uutiselta on kadonnut pohja.
Myös kunnallisen terveydenhuollon potilasjonossa ahkerasti vartoava tuntee kesän laiskan etenemisen kirjaimellisesti luissa ja nivelissään. Joitakin kesäleikkauksia ei tehdä menoleikkauksien vuoksi lainkaan. Alan termistöön on pesiytynyt loiskäsite “kiireettömät leikkaukset”. Eikös vamma, joka tarvitsee leikkaushoitoa, tarvitse hoitoa aina kipeästi ja mielellään kiireen kera, kysyy potilasjonoista juttua tekevä ihmeissään.
Onneksi aivan naapurissa muhii kuitenkin ehtymätön määrä juttuaiheita. Venäjästä saa nyhdettyä aina uutisia, jotka saavat lukijan selkäpiin karmimaan. Viimeisin kauhutarina kertoo äiti-Venäjän naši-nuorista, jotka kokoontuvat kesäkuukaudeksi leirille, joka valmentaa heitä tulevaisuuden johtajiksi. Helsingin Sanomien mukaan leirillä juhlistetaan Putinia ja Medvedeviä kuin Marxia ja Engelsiä. Stalinkin on varmaan ihan kiva jätkä.
Toimittajan tuntosarvet alkavat täristä lähes holtittomasti. Tästähän saisi synnytettyä sensaationpoikasen, kun yhdistäisi Venäjän ja joku Suomen poliittisen hahmon. Tarvitaan mielellään joku sellainen, joka on jo valmiiksi kohuissa ryvettynyt. . Heureka! Matti ja lauta-gate!
Mitä jos myös Suomessa olisi tällainen leiri, jossa vannottaisiin pääministerin nimeen?
Salaliittoteoriat alkavat velloa mielen syövereissä.
Eikös Matti Vanhanen ehdottanutkin partiolaisille Ilves-leirillä muutama vuosi sitten, että Hämeenlinnan Evon nuorisoleirikeskukseen kannattaisi rakentaa pysyviä leirirakennelmia.
Ja mitä tekivät partiolaiset?
Työtä käskettyä.
Tällä viikolla noin 12 000 partiolaista kokoontuu Evolle, testaamaan talkoovoimin kasatut rakennelmat.
Kiittävätköhän leirin kirkasotsaiset sudenpennut yhteen ääneen Matti Vanhasta toimivasta internetverkosta ja laudoista? Voi olla, että parinkymmenen vuoden päästä keskustapuolueen riveissä partioliekki palaa entistä kirkkaampana.
Maija Saari