Kesän mittaan julkaistuista mielipidekirjoituksista voisi päätellä, että asuminen Hämeenlinnan keskikaupungilla on lähestulkoon sietämätöntä. Vailla jäähdytyslaitteistoja olevat kerrostaloasunnot on pitkään jatkuneiden kovien helteiden takia tukahduttavan kuumia. Sen vuoksi yöaikaan ikkunat on pidettävä auki, jotta nukkuminen edes jotenkin onnistuisi. Mutta avoimista ikkunoista asuntoon tunkeutuvat öisen kaupungin sekalaiset äänet, liikennemelusta humalaisten möykkään. Rauhaisasta yön levosta on turha haaveilla jokaisena viikon vuorokautena.
Hämeenlinnalaisessa, kuten muuallakin, ravintolakulttuurissa on tapahtunut vuosien saatossa melkoinen muutos. Ravintolaelämä alkaa monilla vasta puoliltaöin ja jatkuu aamuvarhaiseen saakka. Kun yökerhot purkavat juhlijansa kadulle, kaikki eivät kesäöinä kiiruhda koteihinsa, vaan jäävät kaupungille notkumaan. Humalaiset ovat äänekkäitä, rikkovat ikkunoita, paiskovat kaiken käsiinsä sattuvan sinne tänne. Hulinan jäljet, sirpaleet, roskat ja ihmiskehon kaikki eritteet porttikäytävissä ja katuvierillä eivät todellakaan ole viihtyisän elinympäristön tunnusmerkistöä.
Jalkakäytäville laajentuneet ravintoloiden terassit tuovat alkuillasta oman lisänsä katuelämään. Niitä on Hämeenlinnaankin ilmestynyt kuin sieniä sateella. Viranomaiset eivät ilmeisesti yrittäjien tasapuolisuuteen vedoten henno kieltää niiden rakentamista, vaikka paikoin ne tukkivat myös yleisessä käytössä olevat jalkakäytävät.
Suosituimmilta terasseilta kantautuu niiden lähinaapurustoon jokailtainen jatkuva meteli. Koska ravintoloissa henkilöstön määrä on puristettu minimiin, valvonta on riittämätöntä. Varsin usein terasseilla heiluu asiakkaita, joille ei pitäisi enää tarjoilla mitään ja heidät pitäisi poistaa anniskelutiloista. He huutelevat ohikulkijoille asiattomuuksia ja häiritsevät riehumisellaan muita asiakkaita. Hyvää, toimivaa ja kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua keskikaupungin öiseen meteliin ei liene ole olemassakaan. Jos olisi, keinot olisi jo otettu käyttöön.
Vähintä, mitä onnettomalle tilanteelle voisi tehdä, on valvonnan tehostaminen. Järjestyspoliisin voimavarat ovat tunnetun rajalliset, mutta poliisin näkyminen katukuvassa hillitsisi juhlijoita. Ravintoloilla on vastuu omissa tiloissaan, mutta ei niidenkään velvollisuudet ulotu kaduille asti. Äärimmäisenä ohjauskeinona olisi anniskelulupien määräaikainen peruuttaminen yrityksiltä, joilla on toistuvia ongelmia järjestyksenpidossa. Viranomaiset ovat ilmeisen pitkämielisiä, sillä kyseinen keino on äärimmäisen harvinainen.
Vastuu omasta käytöksestä on myös jokaisella itsellään. Pääosa keskikaupungin yöeläjistä osaa käyttäytyä moitteettomasti, mutta pieni äänekäs vähemmistö pilaa häiriköinnillään kaikkien maineen. Keskikaupunki on tuhansien ihmisten elinpiiri ja heillä on täysi oikeus häiriöttömään elämään.