Jos joukko Helsingin Pride-kulkueen kimppuun hyökänneitä miehiä halusi saada tempaukselleen julkisuutta, he onnistuivat yli odotusten.
Tasavallan presidenttiä myöten asiaa on kauhisteltu, tuomittu ja vaadittu voimakkain sanoin muitakin tuomitsemaan tämä ja kaikki muutkin seksuaalivähemmistöjä vastaan suunnattu toiminta. Presidentti Tarja Halonen ilmoitti haluavansa saada yhteiskunnalta “vahvan vastauksen” teon johdosta.
Nuorten miesten kyynelkaasulla ja savusoihduilla tekemä isku oli tietenkin täydellisen typerä teko, johon syyllistyneiltä puuttui kyky käsittää sen mahdollisia seurauksia tai ylipäänsä oman toimintansa merkitystä.
Mutta kykeneekö kourallinen kaunojaan purkavia nuorukaisia todellakin tempauksellaan pilaamaan Suomen maineen maailmalla, kuten presidentti Halonen ilmeisen vakavissaan totesi tekoa tuomitessaan? Jos kykenee, Suomen maine taitaa olla aika heikoissa kantimissa, tai sitten kansallinen yliherkkyys muiden maiden meitä koskeville mahdollisille mielipiteille on jo saavuttanut huolestuttavat mittasuhteet.
Suomessa tehdään vähän väliä rikoksia ja tihutöitä, joiden motiivina on viha seksuaalista tai uskonnollista vähemmistöä kohtaan. Niitä tehdään kaikissa, jopa kansainväliseltä maineeltaan putipuhtaimmissa maissa niiden imagon siitä romahtamatta. Sitä ei voi hyväksyä mutta ei ilmiön olemassaoloa voi itseltä ja muulta maailmalta kieltääkään.
Sellaista platonista ihannevaltiota ei vielä ole nähtykään, jonka täydellistä harmoniaa vähäisinkään rasismi tai sukupuolivähemmistöjen kaltoinkohtelu eivät rikkoisi. Ja alkaen Platonista itsestään yritystä sellaisen, kansainväliseltä maineeltaan täysin rikkeettömän valtion perustamiseksi ei maailmasta ole puuttunut.
Siitä huolimatta tällaisten rikoksen kitkemisessä nollatoleranssia on ilman muuta syytä noudattaa. Tämän pitäisi olla sanomattakin selvää.
Toinen asia taas on, missä määrin tällaisille teoille on syytä antaa julkista huomiota silloin, kun sen saaminen näyttää olevan teon nimenomainen tarkoitus. Sitä presidentti on nyt jakanut avokätisesti.
Yhtään väheksymättä kaasuiskusta kärsineiden lukuisten ihmisten tuskia, presidentin päällimmäinen, yliherkkyyttä hipova huoli maan kansainvälisestä maineesta vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi kouluampumisten maailmalla aiheuttaman kohun jälkeen liioitellulta.
Eduskunnan käsittelyyn on syksyllä tulossa hallituksen esitys viharikosten määrittelyn täsmentämisestä. Tarkoitus on, että tuomion koventamisen perusteeksi voitaisiin ottaa myös uhrin sukupuolinen suuntautuneisuus tai elämänkatsomus siinä tapauksessa, että niiden katsotaan olevan rikoksen motiivina.
Pride-kulkuetta vastaan tehty hyökkäys ei siis ole vireillä olevan muutoksen pontimena. Sitä on alettu työstää jo aiemmin, mutta sen vaikutus todennäköisesti on aikanaan äänekästä päivittelyä suurempi.