Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin valitti viime viikolla, että “joku on ottanut asiakseen vuotaa salaista tietoa poliittisin tarkoitusperin”. Poliittisilla tarkoitusperillä hän tarkoitti tulevia kongressivaaleja.
Vuodettu salainen tieto on raportti, jonka mukaan Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin on synnyttänyt kokonaan uuden sukupolven ääri-islamisteja ja lisännyt kansainvälisen terrorismin uhkaa.
Pyssyt paukkuen maailmansheriffiksi ryhtynyt Bush toimii ensin, eikä ajattele sittenkään. Nytkin hän pitää oman hallintonsa laatiman raportin sisältöä vääränä ja naiivina.
Ei tarvitse olla erityisasiantuntija ymmärtääkseen, että Bushin laajan rintaman riehunta ja ihmisoikeusrikkomukset toimivat vihan, katkeruuden ja terrorismin kasvualustana. Vahvasti uskonnollisia ja poliittisesti intohimoisia on helppo koulia terroristeiksi ja terrorismin tukijoiksi, kun kohde siihen vasiten yllyttää.
Lukutaidon, koulutuksen, turvatun elämän ja hyvinvoinnin levittäminen olisi todellista terrorisminvastaista sodankäyntiä. Pitkän ajan kuluessa se loisi demokratiaa, mihin nykyinen miekkalähetys ei koskaan kykene. Mutta siitä ei saa nopeita poliittisia pisteitä.
USA:n touhu mm. Britannian tuella Irakissa ja Afganistanissa toi terrorismin ja sen jatkuvan uhan Eurooppaan. Espanjassa ja Englannissa se on kouraantuntuvasti nähty. Seurauksena on globaali liukuminen poliisivallan suuntaan ja kansalaisten vapauden rajoittaminen.
Tanskalaislehden pilapiirrokset ja katolisen kirkon paavin taannoinen kömmähdys puheessaan ovat esimerkkejä siitä, miten mitättömistä asioista islamistit saavat keppihevosen purkaa kaunaansa rikasta ja hyvinvoivaa länttä kohtaan.
Länsi, tai osa lännestä on lyhyessä ajassa ajautunut tilanteeseen, jossa se kotonaan joutuu olemaan varpaillaan, etteivät islamistit suutu ja terroristit iske. Tätä kehitystä Bushin miekkapolitiikka tehokkaasti tukee.
Järkyttävä esimerkki nykytilanteesta on Berliinin oopperan intendentin Kirsten Harmsin päätös peruuttaa Mozartin Idomeneo-oopperan esitys, jottei se vain loukkaisi muslimeja.
Harmsin mukaan esitys olisi voinut vakavasti vaarantaa oopperan henkilökunnan ja yleisön turvallisuuden. Syynä on ohjaajan Hans Neuenfelsin tulkinta loppukohtauksesta. Siinä järkensä menettänyt kuningas Idomeneo Troijan sodasta palattuaan katkaisee kaulan Jeesukselta, Buddhalta ja Muhammedilta.
Vuonna 2003 ooppera vielä voitiin esittää tässä muodossa, nyt siis enää ei.
Saksan muslimijärjestöistä toisen mielestä sensuuripäätös oli oikea, toisen mielestä virhe. Saksalaiset johtavat poliitikot ja ministerit ovat onneksi jyrkästi tuominneet intendentin itsesensuurin.
Näinkö meille on käymässä? Onko meidän alettava terrorismin pelossa pelätä puheitamme, kirjoituksiamme, kirjojamme, taidettamme, kaikkea? Tietenkään ei!
Islaminuskoisilla on oikeutensa ja niin on länsimaalaisillakin. Miekkalähetyksellä tai terrorismilla ei ole mitään oikeutusta.