Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Seikkailijatyttö löysi etsimänsä

Ensimmäiseksi katse kiinnittyy hymyileviin kasvoihin, jotka näkyvät ovenraosta vasta kapeana viiruna. Kun ovi aukeaa lisää, ainakin 10 senttiä paksu, solakan uuman ja pilkullisen mekon ympärille kiedottu ruskea nahkavyö vie huomion. Lopulta paljastuu kokonaisuus: aavistuksen rokkitukkainen tyttö, oman polkunsa kulkija.

Hämeenlinnalainen Tiina Palm, 28, aloittaa syksyllä kolmannen opiskeluvuotensa Lahden muotoiluinstituutissa muoti- ja vaatetussuunnittelun linjalla.

– Ajatus muotisuunnittelusta syntyi vuonna 2003, kun olin Lontoossa. Olin tympääntynyt työhöni myymäläpäällikkönä kenkäkaupassa, ja kaipasin uusia haasteita. Lisäksi olin jo pitkän aikaa tehnyt itselleni vaatteita, Palm kertoo.

Lontoossa opiskelun hinta olisi noussut pilviin, joten hän päätti palata Suomeen hankkimaan itselleen ammatin.

Taskussa olivat jo vuonna 2001 lontoolaisesta yliopistosta saadut valokuvaajan paperit. Intohimo kuvaamiseen kuitenkin sammui, kun hommaa piti alkaa tehdä työkseen. Sydämen palosta tuli tukalaa rutiinia.

– Varsinainen kipinä vaatteiden suunnitteluun puolestaan syttyi vasta sitten, kun olin jo aloittanut opinnot. Huomasin, että tämä on mun juttuni, Palm sanoo.

Reissunainen ei jää paikoilleen

Palm eli nuoruutensa Hämeenlinnassa vanhempiensa Sirkan ja Veikon kanssa. Hän painoi päähänsä valkolakin Kaurialan lukiossa vuonna 1997, ja suuntasi lakkiaisjuhlien jälkeen vasta 19-vuotiaana parintuhannen kilometrin päähän Pohjanmeren toiselle puolelle Lontooseen Isoon-Britanniaan.

Ensimmäisen vuotensa Lontoossa nuori nainen työskenteli au pairina. Vuosi suurkaupungissa ei riittänyt seikkailuhaluiselle Palmille, vaan hän jäi Lontooseen opiskelemaan valokuvausta.

Valmistuttuaan valokuvaajaksi hän kokeili paluuta Hämeenlinnaan, mutta veri veti takaisin suurkaupungin sykkeeseen, ja hän palasi lyhyen visiitin jälkeen takaisin merten toiselle puolelle.

Valokuvaaminen jäi pikkuhiljaa, ja Palm päätyi töihin kenkäkauppaan. Sekään ei lopulta riittänyt kunnianhimoiselle nuorelle naiselle. Silloin hän muutti Lahteen opiskelemaan.

Kun ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä 2005 piti mennä koulun työharjoitteluun, Palm teki sen omalla tavallaan.

Hän vietti muutaman kuukauden 15 000 kilometrin päässä Australiassa. Hän työskenteli kuukauden päivät Globella, joka on tunnettu nuorten suosimista skeittikengistään ja -vaatteistaan. Palm suunnitteli Australiassa ja Lontoossa tunnetulle M-One-11-merkille painatuksia ja valokuvasi katalogikuvia. Pestin päätyttyä hänet toivotettiin tervetulleeksi yrityksen palvelukseen, jos hän vielä palaisi Australiaan.

– Vaikka kokemuksesta oli hyötyä, en usko, että palaan sinne. Teollisessa tuotannossa ideamaailma on niin rajattu, ettei omalle luovuudelle jää tilaa.

Omaan yritykseen tai maailmalle

Tähän mennessä Palm on päässyt näyttämään kyntensä esimerkiksi Muotoiluinstituutin muotinäytöksessä Helsingin Grand Casinolla toukokuussa sekä Italian Milanossa Salone Internazionale Del Mobile -kalustemessuilla huhtikuussa. Euroopan suurimmille kalustemessuille hän suunnitteli kahden kollegansa kanssa asut koulunsa osaston messuesittelijöille.

– Vaatteet yritettiin ostaa esittelijöiden päältä, ja kyselyitä niistä tuli muutenkin.

Palm valmistuu vuonna 2008, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Hänen suuri haaveensa on perustaa kahden koulukaverinsa kanssa oma yritys, jossa luotaisiin muille firmoille imagoja ja tyylejä sekä tehtäisiin omaa mallistoa.

– Jos se ei ota tuulta alleen, lähden varmaankin takaisin maailmalle. Lontooseen, New Yorkiin tai Australiaan. Lontoo on näistä tutuin, mutta kyllä Nykikin houkuttelee.

Palm haaveilee suunnittelijan pestistä Marc Jacobsilla New Yorkissa. Tai ylipäänsä työnteosta jollekin nimekkäälle, isolle suunnittelijalle, kuten Vivienne Westwoodille, Moschinolle tai Dries van Notenille.

– Designermerkissä on teollista merkkiä enemmän yksityiskohtia, hullua luovuutta. Esimerkiksi Marc Jacobsin vaatteissa on juuri sellaista iloisuutta, omaleimasuutta ja vapaata fiilistä, mistä pidän.

Yksilöllisyys on in

Palmin vaatekaapin sisältö koostuu löydöistä kirpputorilta ja kaupoista. Hän kustomoi vaatteet ennen, kuin ottaa ne käyttöön. Lyhennykset, kavennukset ja laskosten lisääminen sujuvat käden käänteessä.

Hänen mukaansa huomiota kiinnitetään nyt vaatteen muotoon, ja värit ovat hillittyjä. Farkuissa vyötäröt nousevat ylemmäs ja lahkeet levenevät. Asusteina käytetään myös paljon erilaisia koruja, joita Palm suosittelee keräämään esimerkiksi kirppareilta.

Hänen mukaansa unholaan ovat jäämässä ponchot ja matalavyötäröfarkut.

– Parhaiten toimii kuitenkin yksilöllisyys, eli jokainen voi valita päälleen, mitä haluaa. Jos on oma tyyli, muotiaaltoja ei tarvitse seurata. (HäSa)