Ei kai kukaan voi tosissaan voi väittää, että Aulangon näköalatasanteelta avautuva maisema on Hugo Standertskiöldin luomus. Kyllä sankka metsä Lusikkaniemeen, Aulangon järven taakse Kärmeskallioille ja kauemmas, on syntynyt ihan itsestään tai hakkuiden ja muiden metsänhoidollisten toimenpiteiden seurauksena. Suuri kiitos kuuluu ilmeisesti valtiolle! Vuorikin on ollut jo ikiajoista paikallaan.
Kun mesenaatti Standertskiöld rakensi Aulankoa kansan ja itsensä iloksi, sekin oli aikaa, jolloin rikkaat olivat rikkaita ja köyhät köyhiä. Ne patruunat ja tilanomistajat, joilla oli sosiaalista omaatuntoa, jakoivat omastaan vapaaehtoisesti kuten Stadertskiöldkin teki.
Nyt ei ole Standertskiöld enää maanostopuuhissa. Nyt ovat sellaiset rikkaat, jotka haluavat yhteisen nautinta-alueen pala palalta omaan yksityiseen tai busineksensa käyttöön tai jota lyhytnäköiset poliitikot heille tyrkyttävät.
Aulanko on yksi kansallismaisema ja yhtä hyvä kuin esimerkiksi Elimäen Arboretum tai Koli (rauha sillekin paikalle!) ja oikeutettu olemassaoloonsa. Uudistukset ovat tervetulleita, jos ne sopivat konseptiin, kuten se, että näkötornia aletaan käyttää pitopaikkana.
En todellakaan ole kateellinen niille, jotka mahdollisesti saisivat pagodinsa Aulangonjärven päähän, mutta surullinen. Jotkut ovat vielä hiukan ihanteellisiakin, yllättävää kyllä.
Olen – myös – sitä mieltä, että jotain tulee tehdä Aulangon rannassa olevan vanhan punatiilisen pumppuhuoneen suhteen. Uusi bunkkerimainen kylpylä näyttää todella karmealta kauniin pienen rakennuksen vieressä.
Vastaus sivusta
Hämeenlinna