Ihmisiä kuolee ladun varteen ja sitten pitäisi jotenkin hätkähtää, kun entinen hiihtosankari on jäänyt niin hirveän yksin ja ratkennut ryyppäämään.
Matti Nykäsessä meillä on jo ihan riittämiin. Ja saimmehan myötäelää jo Jari Sillanpään katkerissa sydänsuruissakin. Kansakunta tarvitsee surullisen hahmon ritareitaan, joten saamansa pitää.
Jos ja kun olympiavoittaja Mika Myllylällä oikeasti on alkoholiongelma, se on hänen ja hänen läheistensä sekä lääkärinsä asia. Ei siitä pitäisi tehdä huutokaupan aihetta.
Niin sanotusta urheilijan lähipiiristä vuotaa esille kaikenlaista tarinaa. Jos Myllylää haluaa joku oikeasti auttaa, ei hän tee sitä lehtien palstoilla.
Valttikortiksi vedetään Juha Mieto, suoraselkäisen suomalaisuuden symboli, joka kuitenkin hänkin on vain inhimillinen ihminen ja juuri siksi niin suuri urheilija, kuten Mika Myllyläkin. Sen pitäisi riittää.
Kerta toisensa jälkeen jaksaa yllättää, miten paljon tässä maassa on höpläytettäviä ihmisiä, jotka jaksavat uskoa, että urheilusankarit ovat jotenkin yli-ihmisiä.
Onko se uutinen, että hiihtäjä juo? – Se olisi, jos ei joisi.
Urheilujohtajat ja -järjestelmä ovat jostakin kumman syystä kaiken arvostelun yläpuolella, yli-ihmisten yli-ihmisiä.
Urheilijoiden niskaan kasataan hirmuisia paineita ja sitten olympiakisojen aikaan, kun menestystä ei tulekaan, mutistaan tv-haastatteluissa, että kun se henkinen valmennus taisi taas unohtua.
Kukapa sitä nyt jälkeenpäin antaisi apua, kun sitä ei annettu etukäteenkään, silloin kun se olisi voinut vielä vaikuttaa tulokseen, siihen kaikkein tärkeimpään, jolla kaikki on alistettu.
Urheilija jää tyhjän päälle. Sanotaan korkeintaan: kyllä se siitä, kun treenaat vaan kovempaa ensi kerralla. Ja ainahan tulee uusia tilalle.
Pettynyt urheilija on yksin ja painuu metsään murjottamaan. Onneksi Mieto meni aikanaan tiettävästi ainakin kerran ladulta suoraan sukset jalassa saunaan. Se oli hienoa henkistä itsehoitoa.
Kannattaisi nuorenkin polven suksia saunaan, niin paljastuisi urheilun syvä naurettavuus.
Urheilija onneton kuvittelee, että koko kansa on hänelle vihainen, kun kultaa ei tullutkaan. Hän ripustaa usein itse kaulaansa raskaimman taakan.
Sankarit ovat sankareita menestyksen hetkellä ja myöhemminkin, jos ei satu mitään mikä murentaisi sädekehän. Myllylälle nyt vaan kävi niin. Taas yhdestä sankarista on tullut kansan silmissä antisankari.
Tämä lehtijuttu on kirjoitettu periaatteella yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää.
Valmiiksi mietitty selitys epäonnistumiseen ei ole erityisen hyvä. Kuntopiikki osui väärään paikkaan, jos sitä koskaan olikaan. Uskoin, että hyvänä päivänä kaikki voisi onnistua, mutta sitten tuli tuttu tunne kesken suorituksen. Taidan taas olla väärässä paikassa väärään aikaan.