Turenkilainen kehittelee kännykkäpussia, mutta valmistaa sen Kiinassa. Karvas kokemus Suomessa vei miehen Kiinaan.
Janakkalalainen Matti Hurtta on kymmenen vuotta kehitellyt kaikenlaista. Hän on tarttunut luuriin ja soittanut kenraali Adolf
Ehrnrootille. Ihan noin vain, kun sai idean. Ehrnroot ja Hurtta tekivät kenraalinmiekan, jota on tehty tasan sata kappaletta. Tuotto menee nuorten ampumahiihtäjien hyväksi.
Nyt Hurtalla on kuitenkin isompi kala ongessa. Hän on kehitellyt kännykälle vedenpitävää pussia.
– Olen menettänyt viisi kännykkää ja se jurppii. Kännykkä ei kestä yhtään vettä. Ollaan kavereitten kanssa pitkään puhuttu, että joku hyvä pussi pitäisi keksiä, kun kalareissuilla on kännyköitä tippunut veteen.
Hurtta tietää, että muun muassa englantilaiset ovat kehittäneet vedenpitävän pussin. Hurtan mielestä se on iso, kallis ja hankala käyttää. Myös Canonilla on vedenalaiseen kuvaamiseen tarkoitettu pussi, mutta hinta ei sovi taviksen kukkarolle.
– Pitäisi saada pussi, joka on tarkoitettu koko kansalle ja jonka saa halvalla.
Sulkijalle patentti
Hurtan mukaan ongelma on se, että useat sulkijamekanismit eivät kestä painetta tai jos kestävät, ovat liian hankalia käyttää.
Hurtta on kehitellyt pitkään näppärää sulkijamekanismia.
Nyt Hurtan olohuoneessa ämpärissä kelluu pussissa oleva kännykkä. Se näkyy aallokossa heijastimen ansiosta ja pussin läpi voi puhua ja tekstailla. Ja sulkijamekanismi pitää.
– Olen testannut sitä saunassa ja uimahallissa. Olen yllättynyt, kuinka hyvin se kestää painetta.
Hurtta on patentoinut pussinsa sulkijamenetelmän. Parhaillaan pussia tehdään Kiinassa.
Prosessi on kuitenkin ollut pitkä. Saumoja on jouduttu hiomaan ja piirrustuksia on lähetetty moneen kertaan maiden välillä.
Ideoita jonossa, mutta ensin kännypussi
Hurtan mukaan hyvä keksintö on äärettömän yksinkertainen.
– Kyllä minä olen oppirahat maksanut. Pitää ideoida tuotteita, joita ihmiset todella tarvitsevat.
Hurtta tarkoittaa kultaseppä Timo Seivon kanssa kehittämäänsä rapuavainta. Sitä myytiin 50 000 kappaletta, mutta se ei riittänyt kattamaan suuria valmistuskustannuksia.
– Ihmisiä ei saatu syömään hummereita rapuavaimella. Ihmiset haluavat puristella ja kaivaa, vaikka olisi helpompiakin tapoja.
Rapuavain näytti myös Hurtalle, että Suomessa valmistaminen on kallista, jos tuotetta haluaa massojen ostettavaksi.
Hurtta lähtikin virheestä oppineena Kiinaan puolitoista vuotta sitten katsomaan mikä on meininki. Hänen ideansa on, että hän suunnittelee ja patentoi ja kiinalaiset toteuttavat.
-!Tukien hakeminen on aivan liian hidasta Suomessa. Uudet tuotteet pitää saada nopeasti markkinoille. Sitä paitsi en lähtisi arvostelemaan pieniä yrityksiä, jotka tuottavat ulkomailla tuotteita. Ei heillä ole varaa ottaa miljoonia takkiin, jos jokin Suomessa tehty tuote epäonnistuu.
– Tällaisessa työssä tarvitsee olla sitkeä, yrittäjähenkinen ja puolihullu.