Televisiolupamaksujen tehostetut tarkastukset ovat alkamassa. Jihuu.
Olen odotellut lupatarkastajan näkemistä yli kahdeksan vuotta – koko sen ajan, jonka olen asunut nykyisessä asunnossani.
Sikäli on harmillista, että olen kotona melko vähän ja hieman omituisiin aikoihin. Jos joku poikkeaa rimputtelemassa, kohtaa vain pimeän asunnon. Vaimeita hengitysääniä ei kuulu, vaikka tarkastaja vaanisi korva ovessa.
Tehovalvonta myös hirvittää. Tarkastajan papereissa olen luultavasti piintynyt pahantekijä, salaperäinen salatöllääjä ja maksuista kieltäytyvä mörkö.
On totta, ettei lupaa ole. Vaan eipä ole telkkariakaan.
Lienee viisainta toivoa, ettemme vahdin kanssa koskaan kohtaa. Säikähtäisi vielä, raukka, kun lupaava valehtelija onkin joku outolintu.
Kuluneina vuosina on käynyt selväksi, että vastaanottimettomuudestakin sakotetaan. Ei ehkä maksukehotuksin, mutta sitäkin enemmän epäilyksin ja salavihkaisin silmäyksin. Ai, se on joku kummajainen, sanovat ilmeet.
Samoja asioita saa olla selvittämässä aina, kun joku puolituttu näkee telkkarittoman huushollin ensimmäistä kertaa.
Ei. En ole minkään uskonnollisen tai muun televisiovihamielisen suuntauksen edustaja. Ei, en edes boikotoi teeveetä, vaikka ehkä pitäisi. Katsomisen arvoiset ohjelmat kun näkyvät lopullisesti kadonneen.
Töllöttimettömyyden takana on tylsä tarina. Muuttaessa en vain tullut sitä hankkineeksi. En kaipaa telkkaa, koska se ei kuulu tähän talouteen.
Televisiolliset kertovat sankaritarinoita lupatarkastajien visiiteistä. Milloin on katsottu näköradiota kaapissa huovan alla, milloin valehdeltu nokkelasti, milloin paiskattu vastaanotin parvekkeelta pihamaalle. Sakkoja saadaan ja niiltä vältytään.
Millaisia ovat televisiottomien tarinat? Eivät ainakaan tasaveroisia taistelukertomuksia, vaan lähinnä tarinoita ennakkoluuloista.
Eräs televisioton kertoi, että tarkastaja oli ikkunasta nähnyt radion antennin ja tehnyt synkät johtopäätöksensä. Mies karjaisi kättelyssä: “Valehtelija!” ja näytti nyreältä vielä asunnon tutkittuaan.
Tarkastajasirkus tuntuu jäänteeltä pimeiltä vuosikymmeniltä. Viestintäviraston tilasto kertoo, että yhä useammat maksavat vuosi vuodelta kallistuvan lupansa kiltisti. Kilttejä on tällä hetkellä enemmän kuin ikinä. Mutta vaikka maksajien joukko kasvaa, luvan hinta ei laske.
Onko räknätty, paljonko rahaa nielee vahtiminen? Tehovalvonta tietää lukuisia puhelinsoittoja epäilyttäville ihmisille ja matkoja näiden ovien taa. Silti kiinni saadaan murto-osa villeistä tuijottajista. Huolimattomat, kollegani kommentoi.
Televisiottomuus on yhtä kaikki iloinen asia. Kun tulee myöhään kotiin, ei jumahda laatikon imuun, vaan uneen pääsee ennen ostoskanavan päättymistä.